Auringonpimennys
rakkautta niin paljon
jossain muualla
jossain lähellä
kosketusetäisyydelläkin
ja minua polttaa taas kaipuu
kääntää sieluni selkä
ja unohtaa rakkauden outo veto
muistaa kovuuteni hellä turva
joka ei vaadi muutosta
ei lyö tietoisuuden tikareilla
suoraan sydämeen
mutta kun muurista vain palat
putoilevat itkien pois ja
valo häikäisee kipeästi
en voi enää muuta kuin toivoa
auringonpimennystä
Tulit silloin kerran ja...
Veit minut
silmäsi kauneimmat koskaan
katsoivat minuun kerran
yhden ainoan kerran
ja olin vain sinun, vain sinun
sanasi suloisen mitäänsanomattomat
saivat minut uskomaan kaiken
tiesitko, että veit minut kokonaan?
hukuin silmiesi avuttomuuteen
kuristuin käsiesi koskemattomuuteen
näännyin sanojesi selittämättömyyteen
se oli niin kaunis kuolema
Se oli kaunista, kunnes jäljellä oli enää...
Muotti sinusta
valkealla hiekalla kehosi painauma
mahdun siihen juuri sopivasti
hiekassa vielä ihosi tuoksu
taivaalla tyhjyys ja tässä minä
muotti sinusta valkealla hiekalla
hyväilen sitä, en enää sinua
Olit mennyt, mutta aloin muistella kuinka sanoit kerran...
Ei sinun tarvitse
Olin niin väsynyt, täysin voimaton
ja sinä sanoit -
ei sinun tarvitsekaan jaksaa
ei sinun tarvitse pystyä
niin sanoit
ja toit elämääni enemmän valoa
kuin kirkkain aurinko
enemmän väriä kuin
värikkäin sateekaari
toit minulle rakkauden
kauneimmassa muodossaan -
hyväksynnässä
Annoit ensin sen, mitä eniten kaipasin, mutta sen jälkeen sanoitkin minulle...
En osaa, sinä osaat
sanoit etten osaa rakastaa
en osaakaan
en ole koskaan osannut
osaan vain odottaa uutta pettymystä
sinä osasit rakastaa, osasit todella
paremmin kuin kukaan koskaan
osasit myös leikkiä rakkaudellasi
jumalaisen julmasti
rakastit minulle vahvan uskon
kaiken katoavaisuuteen
Ja silloin minusta kasvoi todellinen...
Kuningatar
tässä näette katkeran naisen
karkuun kannattaa nyt juosta
äksy ja kaikkeen tyytymätön
se olen minä - kyyninen käärme
käryää pahasti syvällä sielussa
loputon liekkimeri kaunaa roihuaa
varokaa siis; katkera nainen on
demonienkin rinnalla kuningatar
saanko silti enkelin siivet lainaan?
Saan toki, kunhan muistan että ne ovat sittenkin vain...
Lainasiivet
mitä tapahtuu kun kyyniselle käärmeelle
annetaan enkelin siivet lainaan?
ne kasvavat ensin niin valtaviksi
että niiden aiheuttama tuulepuuska
kellauttaa kumoon kaikki
lähietäisyydelle uskaltautuvat
sen jälkeen katkeruuden syövyttävä kuohu
kutistaa ne olemattomiksi tyngiksi
joilla voi ainoastaan taputtaa
itseään vaivalloisesti olkapäälle kysyen
kannattiko tämä sittenkään?
Katkeruus syövyttää, silti mietin edelleen tätäkin vaihtoehtoa - entäpä...
Jos olisin pitkävihainen
voisin kutoa katkeruuden verkon
pyydystäisin siihen sinut rakkaani
olisin musta leski ja sinä
ansassa räpistelevä saaliini
kielletyn hedelmän karvaanmakea tuoksu
houkuttelevan mehevä palkinto
herkkupala noutopöydässä
kyynelten kostuttamalla surun seitillä
kivulla kudotulle kankaalle katettuna
minulle rakkaani, minulle
Mutta kuitenkin kaiken pimeyden keskelläkin toivoin vain salaa, että...
Näet minut
näe minut
älä näe vain ääriviivojani
näe sisimpäni salattu kieli
salattu sieluni, sinulle varattu
Sieluni ei ollut kuitenkaan kevyttä, ei helppoa avata ja löytää. Se oli...
Salaisempaa
joillakin on salarakas
salaseura tai salakavala salasairaus
minulla on salasuru
salaperäisessä
salasielussani
salaistakin salaisempi
surullistakin surullisempi
Se oli kai liian salaista löytää, liian painavaa meidän jakaa. Annoin lopulta periksi ja vain...
Valuin pois
valuin menneisyyteni kuonavesialtaan
tyhjentymisaukosta
eilisen jätevesijärveen
uiskentelemaan ja kalastelemaan
katkeruuskiiskiä ja surusinttejä
pieniä, mutta tavattoman
sinnikäitä otuksia
Siellä ollessani muistelin, kuinka sinussa tosiaan oli sitä jotain ja yksi ylitse muiden...
Taitava sydämesi
sydämesi pompahti kuin ohjus
kun pääsit riittävän lähelle uhriasi
lähestyit silloin niin viattomasti ja hitaasti
epävarmasti horjuenkin
niin, kukapa olisi uskonut sinun olevan
täysin vastustamaton
saalistaja ilman armon pilkahdustakaan
vieterisydämesi aina valmiina iskuun
sydämesi pinnalla pienet hampaat
sydämesi uumenissa tunteeton huippukoneisto
Minulla oli vain värisevä...
Kanteleeni
painan poskeni lämpimään syliisi
herkkyyden hellää säveltä soin
kuuletko sen äänen, hyvin hauraan
se soi sinulle, joka et sitä sammuta
et tänään, et nyt
sammutat sen sitten, kun olet kyllästynyt
tuon sävelen ainaiseen monotonisuuteen -
sinun korvissasi
tahdot minun soivan eri tavalla
pelkään
tahdot kokonaan uuden soittimen
erinäköisen, villin, ehkä sähkökitaran
tämän kanteleeni tilalle
tahdot jotain räväkämpää
antaisitko minulle mahdollisuuden?
saanko yrittää tehdä sinulle kanteleestani
sähkökanteleen?
riittäisikö se sinulle - kuulemaan minua?
En jaksanut rakentaa uutta soitinta ja kaikki alkoi olla lopultakin täysin...
Turhauttavaa
saalistava vieterisydämesi osui napakymppiin
ja kävin tutkimassa maanpintaa
mutta minullapa on vieterijalka
tiedätkö mitä se tarkoittaa?
sitä, että työsi on loputonta minun
kohdallani
iskusi turhauttavia - sinulle
jotakin minä olen sinulta oppinutkin
Olin oppinut nousemaan ylös nopeasti, mutta en ollut vielä oppinut, että sinä todellakaan...
Et huomaa
et tainnut huomata, kun avasin sinulle koko sieluni
et ehkä välittänyt
mutta annoin ruumiini lisäksi - kaikkeni
etkä siitäkään paljoa piitannut
sinulle se oli vain yksi ohikiitävä tuokio
sinulle se oli - vain
huomasitko kun etsin katseesi takaa
rakkauden itua, jota olisin voinut
ilon kyynelilläni kasvattaa
et tainnut huomata minun ollessa sylissäsi
että elin enemmän kuin koskaan
aistitko kosketuksestani aidon tarpeeni
kurkottaa syvälle sieluusi
näitkö silmissäni epätoivoisen
kostean kaipuun päästä lähellesi kokonaan
löytää luotasi koti -
en tainnut sittenkään huomata?
Et huomannut, etkä pahemmin piitannut, koska...
Sinut oli kastettu
sinut on kastettu viinan, viskin ja oluen nimeen
huuruisen koskenkorvan kuohuihin upotettu
korvia myöten
mitä sinusta syntyi
oletko nyt uudestisyntynyt alhaalta
etanolin ikuiseksi lapseksi
lupaatko seurata uskollisesti
lupaat varmasti, lasi lasilta, pullo pullolta
kohti humalataivasta
kirkkaisiin kuohuihin hukkua haluat
tapahtukoon sinulle uskosi mukaan
Senpä takia olimme vain pienen ohikiitävän hetken...
Kahdestaan
käsi kädessä, pimeyden sylissä
poski poskea vasten
yksinäisyyden kylmässä kainalossa
me kaksi
toistemme menneet eilisen haaveet
kylki kylkeä vasten
kituvan rakkauden väsähtäneellä
taikamatolla
sinä ja minä
suu suuta vasten tyhjyyden yllä leijuen
putoamista odottaen
hapertuneesta seitistämme turvaa hakien
painumme syliemme petolliseen rauhaan
Joka tapauksessa aina uudestaan koitti uusi...
Voimaton aamu
minuutti minuutin perään
kohti jotakin paettavaa
ja sisälläni epävarmuuden miekka
sivaltaa rauhalta siivet
tässä aneemisessa aamussa
valokin syttyy kelmeänä
ja silmäluomissa eilisten muistojen
ylöskaivettujen ruumiiden painot
huokaavat huomiselle
Lopulta kävi niin, että...
Ainoa mitä näin
miten voi näköalat kadota kokonaan
silmissäni sumuvaippa
sielussani surupeite
vain kivun kestävä kosketus
kaiken kattava katoavaisuus
ainoa uskoni, ainoa mitä näen -
näkemättömyys
Mutta onneksi minulla oli jäljellä...
Pieni illuusioni
taioin maailmalle hetkeksi
ojentuvat kädet, avautuvat nyrkit
kaadoin lasiin satumaisemani rippeet
ja tyhjensin vakaasti
avoin kätesi poskellani hiljaa pois hiipuen
pikarin pohjalla illuusioni imelä tuoksu
Ihana illuusioni tuotti lopultakin vain epätoivoisen toiveen...
Sanoisit sen edes mielikseni
rakkauden nälkä saa syömään mitä vaan
ryömin lattialla murusia keräten, niistä
voimaa ammentaen - turhaan
kaivan matoja maasta, revin kaarnaa puista
rukoilen kauniita sanoja
olen valmis luopumaan arvokkuudestani -
jos sitä on ollutkaan
säälittävää ruikutusta
ja vain rakkauden takia
sen, joka on saanut minut itkemään
enemmän kuin kaikkien maailman nälkäisten
lasten hätä yhteensä
vain rakkauden takia
Sanoit sen kyllä, mutta et tehnyt vaan päätit että...
Sinulla on aina uusi
en tiedä miten selviän siitä
että kylmyytesi
olikin paljon suurempaa
kuin luulin
miten voin selvitä siitä
että minulla ei ole muuta kuin
tämä pettymys
ja sinulla aina uusi alku
Selvisin kuitenkin kun muistin, että lopultakin oli niin, että...
olit minulle haaste - olin sinulle matto
olit minulle näytönpaikka
olin sinulle lepopaikka
olimme toisillemme
mahdollisimman sopimattomat
persoonan paikkausvälineet
Niinpä päätin vakaasti ja käsi sydämellä...
Unohdan
hetkeen en ole muistanut sinua
enkä aio sitä surra
unohduin tuntemaan elämän hivelevää lämpöä
ennen viimeisen pisarasi putoamista
ikäväni kuivuneeseen joen uomaan
Jostain käsittämättömästä kohtalon oikusta pisarastasi kasvoi...
Möykky
näille kyynelille ei tule loppua
eikä tälle vihalle näy pohjaa
tälle katkeruudelle ei löydy
tarpeeksi syvää merta
itseinholle minussa ei löydy
tarpeeksi vahvaa vastaanottajaa
tämä saastainen möykky on
liiskannut hyvien päivien
hauraan haamun alleen
nämä kyyneleet eivät kuivu
sillä viimeinen pisarasi olikin
valtameri
Odotin pientä ja hempeää kaipuun pisaraa, mutta sainkin enemmän, sain valtameren ja sain...
Sarvet
kasvatin pirun sarvet itselleni avuksi
terävät ja tulikuumat
niillä sohin lähimmäisiäni minkä ehdin
hännälläni huiskaisin hiekkaa vielä silmille
enkelin siivet ruttasin ja heitin nurkkaan
ja voi, miten paljon nuo sarvet painavatkaan nyt
vaikka niistä on jäljellä enää savuavat aukot
Olin lopen uupunut sinuun, sinun totuuteesi. Sisimpäni kaipasi totuutta ja huusi...
Satuta ja herätä
satuta minua totuudellasi, sillä valheesi
estävät minua heräämästä ja löytämästä
omaa tietäni ajallaan
vai onko minun ajastani tullut sinun omaasi
ja elämääni vihdoin löytynyt sinun kauttasi
korkeimman varjelus?
En kaivannut varjelustasi. Halusin pois tuosta unesta. Huomasin, että vaikken ollut osannut mielestäsi rakastaa, jossain mielessä...
Rakastin liikaa
rakastin sinua - usko pois
vaikka liitelinkin perhosen lailla
tunteesta toiseen
ei se rakkauttani vähentänyt
sanoit rakastavasi minua ja minä
uskoin kaiken
silloinkin kun palvoit sitä entistä
suurta rakkauttasi
teit siitä alttarin ja vaadit
minutkin mukaan yhteiseen
jumalanpalvelukseen
silloinkin minä rakastin
sinun jumaliasikin minä rakastin
Taisin luopua jostain, mikä ei sinulle kuulunut ja aloin laskea...
Montako sydäntä
muistan kasvosi siinä omieni lähellä niin
että en enää nähnyt tarkasti
tunsin vain hengityksesi tuulen
aistin hehkuvan lämmön ja
huuliesi malttamattoman kutsun
en tiedä parempaa
en muista mitään kauniimpaa
en tunne suurempaa
vedit minusta silloin osan itseesi
osan jota kutsutaan kai sydämeksi
tai sieluksi
se kulki huuliesi kautta sinun
omaisuudeksesi
mitä sinä sillä enää teet?
kun kasvosi ovat jo jossain muualla
montako sydäntä sinä tarvitset?
Niin, montako sydäntä sinä tarvitset ja montako minä, kun halusin lopultakin...
Olla vain
silloin kun en vielä ollut, hain iholtasi varmuutta
saada olla vain
olla nainen, olla kaunis, olla ruma
olla, olla mitä vain
tyhjä tila ihojemme välillä täyttyi ontoilla sanoillasi
kostea kielesi korvalehdelläni puhui selkeästi
jossain kaikui kuin vieraalla kielellä
olet hullu, olet lapsellinen, olet epätoivoinen
olet, olet aina vain
ja kaikesta huolimatta loppumaton halu
olla ihosi lähellä, kaukana sinusta
kun ei muutakaan ollut
olla vain, vain olla
Jäljellä oli vain yksi vaihtoehto...
Nousen junaan
odotan usvaisella laiturilla neljättä junaa
viimeistä tänään
kolme junaa jo meni ja vei mennessään
uskon, toivon ja rakkauden
vielä on jäljellä epätoivon savuinen höyryveturi
joka puuskuttaen saapuu noutamaan
kaikki pettyneet ja unelmansa unohtaneet
ja kuljettaa heidät läpi ahtaan
pitkän ja säkkipimeän tunnelin
laiturille numero yksi
Aloittaako alusta? Muistin erään toisen alun, jolloin matkaan lähtiessä kaikki oli jo liian...
Haurasta
"kuin haurasta lasia, niin herkkä suhteemme"
kuiskasin hiljaa, etten särkisi sitä
se oli aavistus todesta, kielletystä heikkoudesta
vahvuuden valtakausi, pitkät naamiaisjuhlat
jossain haurasta lasia
vihan kantaman kapinan päättäväinen itsepäisyys
taustalla hiljainen helinä - jalkapohjiin painuneet sirut
vahvana on niin vaikea kantaa mukanaan haurasta lasia
Vahvuus päättyi hauraaseen uskoon ja ymmärrykseen siitä, että...
Aina ei voi ymmärtää
ymmärsin viimein, ettemme ymmärtäisi koskaan
enkä minä pääse tuntemaan kanssasi
sielun kumppanuutta
pitkät vuodet jossain kaukana
yksinäisyys seuralaisena
ymmärsin viimein, ettei meillä ollut koskaan
ollutkaan avaimia toistemme maailmaan
toistemme ihon alle
kun olimme ensin repineet pintakerroksemme
verihaavoille tietä etsiessämme
ja kovettaneet arvistamme kovemman kuoren
kuin uskoimmekaan -
ymmärsin sentään viimein
Ymmärsin myös, että ymmärtäminen ja oppiminen oli vieläkin liian tuskaista ja lopulta halusin vain...
Kiveksi
kipuja siellä täällä ja aina siellä eniten
missä on herkin aisti
tietenkin se on niin - luonnollisesti
silti toivoisin kovettuvani
saadakseni jo rauhan
menkööt samalla kaikki
pumpuliunelmat ja höyhenhaaveet
kivi on kylmä ja kivi on kaunis
kiveen ei satu ja kivellä saa istua
Halusin olla kivi. Samalla halusin olla kevyt. Se oli vaikeaa, niin kuin...
Sinä yönä
sinä yönä taivas ei pudonnutkaan päälleni
ja ei kai sinunkaan ylläsi tähdet
tanssineet niitä loistavia kuoleman tanssejaan
sinä yönä salamat eivät lyöneet
tulta varpaistamme läpi kosteiden kehojemme
eivätkä hekuman hikikarpalot hukuttaneet
meitä silkkilakanoihimme
ei sinä yönä
sinä yönä me roikuimme toistemme
ikävän kahleissa kiinni sydämet vereslihalla
kykenemättä rakastamaan pisaraakaan onnea
yhteiseen yöhömme
kykenemättä unohtamaan
En kyennyt olemaan kevyt kuin perhonen, enkä kova kuin kivi vaikka yritin. En kyennyt unohtamaan sitä, mitä...
En olisi tahtonut oppia
en sittenkään olisi halunnut
lähteä tälle pitkälle pimeälle matkalle
en, vaikka tänään osaan pelätä
jo ihan kaikkea, sinun varjoasikin
en minä olisi halunnut oppia niin paljon
olisin halunnut kyetä tanssimaan
varjosi kanssa ja pysähtyä suutelemaan sitä
mutta nyt tanssin yksin ja suutelen
salaa peiliäni
Ja lopulta seisoin...
Elämäni raunioilla
kun seisoin elämäni raunioilla huomasin
avaran maailman avautuneen silmieni eteen
ei enää paksuja seiniä - vain tuuli
näköalat silmänkantamattomat
ja kun katsoin ylös, näin tähtitaivaan
äärettömän avaruuden
Olin nyt valmis kiittämään vapaudesta, vaikka sitä seurasikin...
Järistys
episodin päätös ja viimeinen huokaus
ensimmäinen hento liike
kohti oviaukkoa valoon
värähdys suupielessä
tulva-aallon siemen silmissä
huomaamaton järistys -
kahdeksan richteriä
luopumisen asteikolla
Oli aika jättää jäähyväiset eräälle menneelle ja kutsua...
Tuuli, tule ja vie pois
hautaan asetan menneen
hiekkaa hiukan heitän ja mullalla peitän
tasoitan, en muistokiveä tahdo jättää
en tuoreita kukkiakaan tuoda
alle lehmuksen varjoon jätän
menneen kivun, annan ruohon kasvaa
villiintyä ja peittää tään paikan
unohduksiin jättää
päivänkakkara kertokoon
salaisuuden tuulelle, valkovuokko
viestiköön kuolleesta kauneudesta
kadonneesta kaipauksesta
tuuli, tule ja tuiverra lujaa - luvallani
Ja vihdoin oli tullut aika nostaa myös...
Ankkuri
nyt vasta olen nähnyt palan
omaa syvintä heikkouttani
olen etsinyt vahvuutta
ja törmäsin hiuskarvaan
josta riippuin tonnin painoinen
pimeyden ankkuri pohjaan
kiinnittyneenä
nostetaan ankkuri
nostetaan se
hiuskarvan varaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti