Turhautunut kaivaja
mistä tietää milloin kaivuu tulee lopettaa
milloin kuoppa on riittävän syvä
ja milloin on annettava periksi
ja myönnettävä että aarre on
jo löytynyt
että tuo kiveen jämähtänyt
ankea fossiili tuossa
on nyt se oikea?
Löydöt eivät aina tuota sitä tulosta, mitä me odotamme. Löydöt voivat olla parempia kuin miltä ne ensin näyttävät. Kannattaa pysähtyä tutkimaan fossiilia, ymmärtää ettei enää kannata olla...
Hippasilla
aina ennen olin hippasilla kuoleman kanssa
sitten päätin
pidetään toisillemme tänään seuraa
silitellään ja vierekkäin nukutaan
ja on meillä jo aika hyvät välit
en potkinut kuolemaa lattialle
ja se antoi minulle peiton kokonaan
Kuolema kumppanina uskallan katsoa elämääkin silmiin rohkein katsein ja jopa toivoa että...
Silloin kun jäädyn
kun jäiset pohjoistuulet
viiltävät ilolta terälehdet
viimeisetkin pelon pakoreitit
jäätyvät umpeen
ja itsetunnon Himalaja
kääntyy nurinpäin
toivon vieläkin löytäväni
sen arktisen armahtajani
joka ei kavahda
jääkylmää kainalossaan
Sillä...
Sulan aikanaan
mitä tehdä surulle joka ei suostu loppumaan
ei vihaamalla, ei ikävöimällä, ei unohtamalla
mitä tehdä sille
antautuako sen syvälle syksylle
syysmyrskyn kylmiin kouriin kaivautua
kasvaa yli talven kohti kesää
ja antaa lämmön sulattaa surun jää
niinkuin aurinko tekee -
jäältä lupaa kysymättä
Joskus odottaminen on hyvästä, joskus hyvästä on vain...
Luopuminen
luopuminen vaatii uskoa uuteen
siihen, mikä ei vielä edes ole
nähdä näkymätön
uskoa uskomaton
elää elämätön
astua tyhjyyteen ja luottaa, että
siipien kantavuus testataan vain
lennon aikana
Hyppääminen tyhjän päälle ei ole helppoa, sillä se vaatii rohkeutta ja usein ihminen miettiikin...
Pienuus - hyvä vai paha
joskus kuvittelen olevani paljon pienempi kuin olen
se voi olla hyväkin asia
voi leikkiä huomaamatonta ja luulla
että se onnistuu
voi jättää isot tehtävät isoille ihmisille
voi siirtää suuret haaveet suurille ihmisille
säästyy turhalta ponnistelulta ja jää
aikaa vain ihmetellä ja olla
jää ehkä myös jotain saavuttamatta
mutta jos huomaakin olevansa iso
aikuinen ja vastuullinen
vaatiiko se liikaa
olla itsensä kokoinen?
pitääkö sitä varten hylätä pienuus?
Ei tarvitse, sillä olemme matkalla...
Ihmisyyteen
ei ole täydellisiä ihmisiä
mutta on täydellinen ihmisyys
sen sisään mahtuu haavoittunutkin
ihminen
Joten mitä hätää tässä on, vaikka usein käykin niin, että...
Vuorosanoja etsin
kun unohtaa näytelmän sanat
on kai pakko improvisoida
tai sitten
antaa kuiskaajille töitä
ja antautua nöyrästi
kuulijan paikalle
Siihen tarvitaan hiljaisuutta, jolle...
Vastaan kyllä
hiljaisuudessa kuulen parhaiten
sydämeni kysyvän sykkeen ja
kun rauhoitan mieleni pauhun
voin vastata itselleni kyllä
Kyllä, mikä mahtava sana. Kyllä elämälle! Mutta ei se ole helppoa, on paljon pelkoja ja joskus sana kyllä on kuin...
Tasapainoilua
yritän ottaa askeleen ulos turvasäilöstäni
tunnen voimieni vilkuilevan
epäröivästi ympärilleen
jaksanko siirtää jalkaani
vai jääkö se puolitiehen?
se ainakin on varmaa, että tuossa
asennossa menetän taatusti
ennen pitkää voimani ja tasapainoni
Niin, pitää osata päättää vaikkapa, onko...
Hyvä olla yksin vai ei
yksinäisyydessä on monta hyvää puolta
jos ei halua, ei tarvitse muistaa mitään
tosiasioita itsestään
ja voi unohtaa kaikki tosiasiat muista
yksinäisyys voi antaa, mutta se voi myös ottaa
se voi antaa kyvyn tiedostaa hetki
mutta se voi viedä kyvyn tiedostaa totuus
yksinäisyys pitäisi olla pakollista
mutta vain oikein annosteltuna
Sillä yksinäisyys voi olla myös...
Näkösuoja
valitsin yksinäisyyden
vai valitsiko se minut?
ehkä kumpaakin
ympärilläni se riippuu
kuin tiheä verkko
kudottu sekunnin silmukoista
kirjottu tunti tunnilta
päivien peitteeksi
vuosien viitaksi
estämään näkemistä
Se voi olla lisäksi...
Aina sitä samaa
ties kuinka mones kerta kun otan nuo avaimet
harkitulla liikkeellä seinältä kaulaani
samalla tavalla, päättäväisesti
avaan tuon keltaisen oven ulkomaailmaan
ja katselen eteistä hetkisen ovella seisten -
arvioin sen kutsuvuutta
ties kuinka mones kerta kun kävelen
nuo portaat alas, tuijotan noita kuluneita seiniä
kuljetan koiraa tutulla lenkkipolulla
ja kysyn itseltäni; mikä on kaiken tämän
toistuvan tarkoitus
ties kuinka monennen kerran
enkä saa mitään vastausta, enkä odotakaan
Yksinäisyydessä voi käydä myös näin...
Kuka sen kissan hännän nostaa
olen yrittänyt nostaa häntääni
omin käsivoimin sitä ylhäällä roikottanut
mutta palkinnoksi olen saanut vain
halveksuntaa ja kummastusta
häntä on menettänyt oman voimansa
ja minä olen kasvanut kieroon
hännän päästä kiinni pidellessä
ei kai siis tarvitse ihmetellä tuota
palkintoakaan
Lisäksi oppii taitavasti sanomaan...
En minä, joku muu
vastuun pakoilu kuin taidelaji
luovaa toimintaa joka purkautuu
tulivuoren lailla
ihan itsestään, lupaa kysymättä
silloin kun pitäisi toimia
kuin nappi jota välttämispiru
painaa aina kun huomaa että
pitäisi tarttua ohjaksiin
ja siltä epätaiteelliseltakin
löytyy luovimmat ideat kautta aikojen
ja selitysmestari löytyy housuistasi
Luovuutta löytyy tarvittaessa meistä kaikista. Ethän kuitenkaan halua olla niin kuin...
"Kauniit" kesäkukkani
viimekesäiset kesäkukat vielä parvekkeella
tilataiteeksi kai kutsua jo voisi
törröttävät oksat, harmaankeltaiset lehdet
tököttävät jämäkästi paikoillaan
niitä ei tuuli hetkauta
ankeaa kenties, mutta kertovaa
kuivuneet kukat kuin lakastunut elämäni
emme me tarvitse vettä pysyäksemme tässä tilassa
me kökötämme oksat töröllään - satoi tai paistoi
kesäkukkien voinnilla on väliä, mutta
me olemme helppohoitoisia
Niin kuivaa ja pysyvää, yksinäisyyden kestävää. Ja sinnikkäästi haluan silti olla...
Erakko
puhelimen ääni jo kauan sitten vaimennettu
häiritsee tasaista rauhaani
ovikellon soitto aiheuttaa oudon
tanssiesityksen; hiiviskelevä puumailmiö
naapuriin törmääminen porraskäytävässä
saa tutkimaan talon arkkitehtuuria;
"kaunis" tuo 70-luvun valaistus
päällekäypä ystävä soittaa
äänettömään puhelimeeni, taas
vain kuukausi viime kerrasta
nautin yksinäisyyden itsekkäästä
onnesta täysin siemauksin
saan kai itse päättää milloin
avaan sydämeni?
Vapaus vallitkoon, sillä onhan ymmärrettävää, että pettymysten jälkeen haluaa elää...
Suojattua elämää
naamarin takana kasvaneena
sen suojassa oppinut olemaan
viileä, varma ja harkittu tapaus
naamio, kuin kiinniliimattuna
kasvoille tuskan tulessa palaneena
ilmeiden vääristymänä
otetaan se pois, mutta miten?
hiljaa hivuttaen ja kauan satuttaen
vai nopeasti riistäen kasvot siinä
samalla menettäen
ei kukaan pakota naamareita
riisumaan - sielu vain huutaa
vapautustaan
Niin sielu huutaa, eikä lakkaa huutamasta, ennen kuin alkaa...
Saven taistelu
vaativat äänet vierelläni riistävät voimalähdettäni
sen muodonmuutoksen yrittävät lannistaa
pyytävät mukautumaan sen mielimuottiin
väittävät sen olevan parhaakseni
niiden kattava tietämys uhkaa voittaa
sielunsanojeni heiveroiset kuiskaukset
taistelen!
olen veriin asti jo sotinut, multaan kaivautunut
sisimpäni syvimmän savipalan löytääkseni
sen savipalan, josta heijastuu roso ja rakkaus -
toinen toisiinsa kietoutuneena
Ja uskaltaudumme...
Tielle, jota et näe
liiku eteenpäin vaikka pelko puristaa
vasten elämän takapenkkiä
ryömi etupenkille, tartu rattiin
ohjaa kohti tuntematonta
mutta tavoiteltavaaa
ei kohti puuta tai kalliota
vaan sinne missä on avaraa
sinne missä on tie
se sinun tekemäsi, jonka näet vasta
kun olet ajanut sen kokonaan läpi
Voiko olla parempaa kuin se, että tajuaa milloin mennään...
Eteenpäin
osaisinpa kuvailla mitä tunsin
kun kipuni sai nimen
ja merkityksen
elämäni heiluriovi pysähtyi
hetkeksi
ja antoi hetken
jossa tajusin riemuitsevani
siitä ovesta, joka läimäyttää
itsensä vauhdilla takamukseeni
ja toivottaa hyvää matkaa
Ja voin olla kiitollinen siitä, että minullakin on oma...
Taivaani
hapuilen korkealle ja yllän vaivoin
koskettamaan tähdettömän taivaani
puolikuuta
se on paljon se
aurinkoa tähyillessäni poltin silmäni
ja sokeudessani jouduin käymään
taistelun aluskasvillisuuden kanssa
tielle vihdoin päässeenä
ryvettynyt hymy huulillani
tyydyn kelmeään valoonkin
pääasia, että näen astua
vaikkakin silmiäni siristellen
puolikuun vinossa naurussa
Puolikuun vino nauru on parasta mitä tiedän, toistaiseksi, sillä...
joskus ajattelen
onnen väistelevän minua
ikäänkuin sillä olisi tuntosarvet
minun elämäni kohdalla
ikävästi värähtelevät ja toisiinsa sotkeutuvat
pessimistin tunnistusvälineet
Kuitenkin, puolikuun vinosta naurusta on vain lyhyt matka aurinkoon ja aina voi tapahtua jotain...
Odottamatonta
voi miten ihanasti kuulas valo
täyttää hämärän huoneeni
oi miten suloinen on tuo valo
joka ei ole kovinkaan kirkas
mutta se on täynnä toivoa
se on kuin pimeyden läpi
purkautuva uusi lupaus
ilkikurisesti illalle naurava
itsetietoinen odottamattomuus
kuin päivä yössä
Ja elämä näyttää hetken aikaa olevan...
Kokonainen muru
etsin täydellistä onnen keksiä
löysin onnen murusia
joista jokainen tuoksui
täydelliselle onnelle
Silti en ole vieläkään...
Vakaa
vakaa kuin kallio, vakaa ja varma
sitä en ole tänään, siksi en tule huomenna
mutta tällaisena kuljen kompuroiden
tällaisena vuolen elämästä ohuita siivuja
joiden läpi näen eilisen varjon ja
huomisen epävarman valonkajon
Ja yritän luottaa, että elämä on...
Nyt ja vain nyt
tämä hetki voi olla huomisen kaunis kaipaus
tai eilisen utuinen unelma
toivottavasti tämä ei ainakaan ole
eilisen näköalattomuuden jatkoa tai
huomisen unohtamisen pakkoa
Siihen voin itse vaikuttaa, kunhan vain silloin tällöin olen hassu ja kaikesta huolimatta vain...
Hymyilen
tänään hymyilen ikkunoille
ja niiden likaisuudelle
hymyilen kauppakassia raahatessani
itselleni
nauran takkuiselle koiralleni
ja kun hymyilen sinulle
sielustani kasvaa kimppu
valkoisia ruusuja jossa piikitkin
kukkivat meille
Sillä onnen hetket ovat kuin...
Sipaisuja ajassa
liian harvoin istahtaa tuo kultasiipi
kädelleni ja silloinkin vain
siivillään sipaisee
ei laskeudu levolle
unohdu ajatuksiin hurmaaviin
kuin kavahtaisi käden aikaa
katoavaa taikaa
enkä voi muuta kuin uskoa uudelleen
vielä joskus se ravistelee kultahileet
iholleni ymmärtäen
kaikki on katoavaista, mutta
meidän hetkemme on tässä
Ja voin unohtaa sen kuinka kipeää teki nousta...
Vuorelle
sylini kävi pieneksi ja hyvin hennoksi
yksi lause sen kutisti ja mursi
löysin itsestäni avuttomuuden ja pelon
arvottomuuden ja vihan
yksinäisyyden vuoren
jolla ei ollut huippua minulle -
vain loputon nousu
Sillä kultahileet kädelläni minulla on suurempi...
Syli
ilman onnea niin pieni syli
kantaa vain kasivartesi painon
muistatko vielä sen tunteen
kun mikään kantamus ei painanut
enempää kuin enkelin siipisulka
sylissäsi on aina kasvunvaraa
enkelin siipisulan verran
Ja opin olemaan olematta...
Kantaja
tämä irtoamaton vahvuus jatkaa kulkuaan
läpi tämänkin päivän
se jatkaa kunnes heikkous viisastuu
kovuus vanhenee
ja minä opin jokaisena aamuna enemmän
kuinka jätetään heinäkorrelle tilaa
tämän kamelin selässä
Parasta on se, kun annan periksi ja...
Antaudun
huojun hiljaa sinne tänne
kuin pieni väsynyt olki tuulenviemänä
uupunut hento heinänkorsi
viiman kanssa kauan kamppaillut
nämä tuulahdukset kuin
hyväilevät kädet ohjaamassa
huojun ihan hiljaa sinne tänne
taipuillen vastustelematta
ja tunnen vain elämän liikkeen riemua
kun saan nojautua vastatuulen syliin
Vastatuulen sylissä voin levätä täysin rinnoin ja nauttia elämästä...
Siltikin
yksin nautittu viini
hämärän ajatuksen itu ja
armelias unohdus
yksin viiniä, yksin turvallisuutta
käsivarteni ympärilläni
yksin nostettu malja
yksin naurettu vitsi
kyllä, olen onnellinen - silti
Joskus tarvitaan harmautta ja pimeyttä, hiukan myrskytuultakin ja ehkäpä myös...
Nauhattomat kengät
eräänä repivänä päivänä
sidoin itseni kiinni kengännauhoilla
lähellä kasvavaan mielipuuhun
nojauduin myrskytuuleen
ja mietin ihan hiljaa
tuulen kyydissä liitelyn olin
jo oppinut liiankin hyvin
maanpinnalta katsoen kaikki näytti
niin erilaiselta ja huomasin viimein
en ollutkaan vapauden vanki
ja ikuinen kulkuri
olihan puu ja oli tuuli
kuunneltavana
Tajusin jotain uutta, olin liidellyt, mutta kuinka ottaa ne ratkaisevat...
Askeleet
olen yrittänyt eristäytyä
jotta löytäisin erillisyyteni
tyhjyyden löysin, mutta
se olikin vasta
ensimmäinen askel
seuraava askel on vaikeampi
sen eteen täytyy jaksaa
ponnistaa itse jalkaa korkealle
tähän mennessä olen antanut
itselleni mahdollisuuden
vain pudota
Näin edessäni...
Portaat
pölyiset portaat jonnekin
askelmilla viimeinen toivo
jäljetön tomuisuus
hiljainen koskemattomuus
vielä portaat erottuvat
ja ne odottavat vaieten
vielä pöly ei ole
haudannut niitä alleen
ei vielä
Aloin tuntea sisälläni...
Uhmaa
nousisinko jaloilleni vihdoinkin
nousisinko uhmaamaan
heikkoutesi tarraavaa kipua
jonka avulla kiedot minut
syyllisyyden verkkoon
nousenko ja uskon
salaiseen vahvuuteesi
siihen jonka kouriin
jäin jo syntymässäni
Koska elämähän on...
Oppia ikä kaikki
ensihengähdyksenä sotahuuto maailmalle
ensiravintona sisäistetty tuskanmaito
kävelyn tukena kylmät seinät
ilman ikkunoita
elämänoppina rakkauden piikkilankateoria
kasvun tuotteena vain eräs yksinäinen ihminen
Huomasin, että elämäni on lopultakin itse aiheutettu...
Helvetti
pelkään aina vihaasi
halveksuntaasi
jopa kummeksuntaasi
niin kauan kun jaksan
pitää kiinni
tästä helvetin pelosta
minun on turha yrittää
valehdella itselleni
että minä elän
olen kuollut sillä
minun elämäni riippuu
sinun valinnastasi
enkä edes tiedä
minkä kohtalon olet
minulle tänään valinnut
On asioita, joiden sitovuus ei täytä rakkauden tunnusmerkkejä, siksi...
Tahdon ajelehtia pois
napanuora kaulaani kiertyneenä
hengitykseni vinkuu viimeisiään
syyllisyyden ja velvollisuuden
hirttoköysi tiukasti hiertämässä
vapaudesta ei tietoakaan
kaleeriorjana syntymästä asti
elämä luovutettuna
napanuoralla tanssijoille
sinulle ja minulle
häpeän halvaantuneessa kädessäni
vapauden viidakkoveitsi valmiina iskuun
tarvitaan vain yksi liike häpeään
suostumattomalla kädellä
päästämään lautta ajelehtimaan
yönsinisen taivaan alle
On jotain, joka ei ole sinun omaasi, vaikka onkin...
Häpeällistä
häpeä saa häpeämään sitä
että joutuu häpeämään
sen spiraalilla ei ole loppua
lopusta tulee alku - aina uudestaan
ja vihdoin mietit enää sitä
miten voisit välttää häpeää
elämättä jättäminenkään ei auta
sillä häpeä herää eloon
kuolleessa hengessäsikin
ehkä se ei olekaan sinun häpeääsi?
Ja ymmärrän että rakkaus käsitteenäkin on vaikeaa, jos täytyy edes kysyä...
Missä sinä olit
sinun takissasi oli salainen tasku
ja harmaankarhea kova kangas
kauluksessasi kimaltava merkkirivi
pienien sormieni päissä niiden viileys
salaisessa taskussasi jotain jännittävää
kauluksiesi viileydessä jotain tärkeää
jossain siellä alla olit yksin ja tuntematon
ja sellaiseksi jäitkin
minä jäin etsimään sitä salaista sisältöä
kaikista
karheista taskuista
Koska en saanut tuntea sinua ja...
Haudallesi on matkaa
en tullut tänään haudallesi
luulen, että se jäi
täysin tyhjäksi kynttilöistä
ja onhan haudallesi matkaa
satoja kilometrejä
muistoosi on silti
paljon pitempi matka
tämä ajan kestävä tarpominen
ymmärrykseen
Ja sydämestäni purkautui...
Huokaus
taas tartut kiinni tuohon huokaukseen
tuohon jolla ensi kertaa keuhkosi
kerran täytit
ja joka jatkui aina vaan kasvaen mukanasi
syventyen salaa
tuo huokausten huokaus
niin suuri ja mahtava
kunnes puhaltava tuuli saa uuden sävyn
kevyesti aaltoilevan - herkän ja hauraan
tuskin sitä edes kuulet
huokaukseksi tunnistat
ja henkäys se vain olikin
Kuin viimeinen henkäys ja aloin tuntea...
Pientä elämäntihkua
kasvot käännettyinä
kohti taivaan tihkusadetta
annan tuon lempeän kosteuden
kasvattaa kasvoilleni hymyn
virvoittaa väsymyksen juonteet pois
niin kuin arka elämänvoima
on tuo tihkuva vesi
ei se rönsyile - ei ryöppyile
herättelee vain hellästi
niin kuin sulhasen koputus
aamuyössä ikkunaan
Enkä pelännyt enää, vaikka perässäni kulki loputon...
Haamuarmeija
takanasi haamujen armeija
helmoissasi riippuen
eilen halusit paeta
sulkea silmäsi
niiden utuisilta uhkauksilta
tänään annat armeijallesi
muonapalvelua ja sitten kiität
jokaista erikseen
hetken kädestä pitäen
eivätkä ne enää hamua helmojasi
rinnallasi kulkevat
joskus syliinsä sulkevat
kunnes tiedät
kuka oikein oletkaan
Matkalla uuteen mukana kulkevat myös nuo...
Sydämen saattajat
täyskäännös ja huima sukellus
sydänparka roikkuu hirressä vielä
siinä köydessä, jonka punoin
niistä mustista riekaleista
mutta mustat säikeetkin
hapertuvat aikanaan
ja sydämen liitäessä
kohti vuoria
ne lepattavat iloisesti tuulen
laulussa kertoen tarinaa
rohkeudesta
ja vain elämästä
kai sittenkin
Pian sain sydämeni takaisin, vaikka se olikin...
Säröillä
sydämeni palasi takaisin luokseni
missä lie kierrellyt ja
harhaillut yksinään
pintakerros säröillä mutta
sisin sykkii
kirkkaanpunaista iloa
kuoren halkeamista punaloisto
siivilöityy uudella tavalla
lempeinä säteinä ympäriinsä
sataen
puroina pirskotellen
Ja lopultakin olin niin onnellinen vain siitä, että tajusin jotain...
Itsestään selvää
voisinpa muistaa vielä huomennakin
sen, minkä tänään tajusin
että voin menettää milloin tahansa
jotain itsestään selvää
muistaisinpa vielä huomenna
miltä se tuntuu saada omistaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti