Kirjassa on neljä osaa:
osa 1 Sanoin hyvästi - niin sanoi aurinkokin
osa 2 Näin kivessä fossiilin, fossiilissa uuden sieluni
osa 3 Näin kolme aurinkoa, sinä olit niistä yksi
osa 4 Enkelin siipisulka tyynyn alla
Kirjassa on neljä osaa:
osa 1 Sanoin hyvästi - niin sanoi aurinkokin
osa 2 Näin kivessä fossiilin, fossiilissa uuden sieluni
osa 3 Näin kolme aurinkoa, sinä olit niistä yksi
osa 4 Enkelin siipisulka tyynyn alla
Auringonpimennys
rakkautta niin paljon
jossain muualla
jossain lähellä
kosketusetäisyydelläkin
ja minua polttaa taas kaipuu
kääntää sieluni selkä
ja unohtaa rakkauden outo veto
muistaa kovuuteni hellä turva
joka ei vaadi muutosta
ei lyö tietoisuuden tikareilla
suoraan sydämeen
mutta kun muurista vain palat
putoilevat itkien pois ja
valo häikäisee kipeästi
en voi enää muuta kuin toivoa
auringonpimennystä
Tulit silloin kerran ja...
Veit minut
silmäsi kauneimmat koskaan
katsoivat minuun kerran
yhden ainoan kerran
ja olin vain sinun, vain sinun
sanasi suloisen mitäänsanomattomat
saivat minut uskomaan kaiken
tiesitko, että veit minut kokonaan?
hukuin silmiesi avuttomuuteen
kuristuin käsiesi koskemattomuuteen
näännyin sanojesi selittämättömyyteen
se oli niin kaunis kuolema
Se oli kaunista, kunnes jäljellä oli enää...
Muotti sinusta
valkealla hiekalla kehosi painauma
mahdun siihen juuri sopivasti
hiekassa vielä ihosi tuoksu
taivaalla tyhjyys ja tässä minä
muotti sinusta valkealla hiekalla
hyväilen sitä, en enää sinua
Olit mennyt, mutta aloin muistella kuinka sanoit kerran...
Ei sinun tarvitse
Olin niin väsynyt, täysin voimaton
ja sinä sanoit -
ei sinun tarvitsekaan jaksaa
ei sinun tarvitse pystyä
niin sanoit
ja toit elämääni enemmän valoa
kuin kirkkain aurinko
enemmän väriä kuin
värikkäin sateekaari
toit minulle rakkauden
kauneimmassa muodossaan -
hyväksynnässä
Annoit ensin sen, mitä eniten kaipasin, mutta sen jälkeen sanoitkin minulle...
En osaa, sinä osaat
sanoit etten osaa rakastaa
en osaakaan
en ole koskaan osannut
osaan vain odottaa uutta pettymystä
sinä osasit rakastaa, osasit todella
paremmin kuin kukaan koskaan
osasit myös leikkiä rakkaudellasi
jumalaisen julmasti
rakastit minulle vahvan uskon
kaiken katoavaisuuteen
Ja silloin minusta kasvoi todellinen...
Kuningatar
tässä näette katkeran naisen
karkuun kannattaa nyt juosta
äksy ja kaikkeen tyytymätön
se olen minä - kyyninen käärme
käryää pahasti syvällä sielussa
loputon liekkimeri kaunaa roihuaa
varokaa siis; katkera nainen on
demonienkin rinnalla kuningatar
saanko silti enkelin siivet lainaan?
Saan toki, kunhan muistan että ne ovat sittenkin vain...
Lainasiivet
mitä tapahtuu kun kyyniselle käärmeelle
annetaan enkelin siivet lainaan?
ne kasvavat ensin niin valtaviksi
että niiden aiheuttama tuulepuuska
kellauttaa kumoon kaikki
lähietäisyydelle uskaltautuvat
sen jälkeen katkeruuden syövyttävä kuohu
kutistaa ne olemattomiksi tyngiksi
joilla voi ainoastaan taputtaa
itseään vaivalloisesti olkapäälle kysyen
kannattiko tämä sittenkään?
Katkeruus syövyttää, silti mietin edelleen tätäkin vaihtoehtoa - entäpä...
Jos olisin pitkävihainen
voisin kutoa katkeruuden verkon
pyydystäisin siihen sinut rakkaani
olisin musta leski ja sinä
ansassa räpistelevä saaliini
kielletyn hedelmän karvaanmakea tuoksu
houkuttelevan mehevä palkinto
herkkupala noutopöydässä
kyynelten kostuttamalla surun seitillä
kivulla kudotulle kankaalle katettuna
minulle rakkaani, minulle
Mutta kuitenkin kaiken pimeyden keskelläkin toivoin vain salaa, että...
Näet minut
näe minut
älä näe vain ääriviivojani
näe sisimpäni salattu kieli
salattu sieluni, sinulle varattu
Sieluni ei ollut kuitenkaan kevyttä, ei helppoa avata ja löytää. Se oli...
Salaisempaa
joillakin on salarakas
salaseura tai salakavala salasairaus
minulla on salasuru
salaperäisessä
salasielussani
salaistakin salaisempi
surullistakin surullisempi
Se oli kai liian salaista löytää, liian painavaa meidän jakaa. Annoin lopulta periksi ja vain...
Valuin pois
valuin menneisyyteni kuonavesialtaan
tyhjentymisaukosta
eilisen jätevesijärveen
uiskentelemaan ja kalastelemaan
katkeruuskiiskiä ja surusinttejä
pieniä, mutta tavattoman
sinnikäitä otuksia
Siellä ollessani muistelin, kuinka sinussa tosiaan oli sitä jotain ja yksi ylitse muiden...
Taitava sydämesi
sydämesi pompahti kuin ohjus
kun pääsit riittävän lähelle uhriasi
lähestyit silloin niin viattomasti ja hitaasti
epävarmasti horjuenkin
niin, kukapa olisi uskonut sinun olevan
täysin vastustamaton
saalistaja ilman armon pilkahdustakaan
vieterisydämesi aina valmiina iskuun
sydämesi pinnalla pienet hampaat
sydämesi uumenissa tunteeton huippukoneisto
Minulla oli vain värisevä...
Kanteleeni
painan poskeni lämpimään syliisi
herkkyyden hellää säveltä soin
kuuletko sen äänen, hyvin hauraan
se soi sinulle, joka et sitä sammuta
et tänään, et nyt
sammutat sen sitten, kun olet kyllästynyt
tuon sävelen ainaiseen monotonisuuteen -
sinun korvissasi
tahdot minun soivan eri tavalla
pelkään
tahdot kokonaan uuden soittimen
erinäköisen, villin, ehkä sähkökitaran
tämän kanteleeni tilalle
tahdot jotain räväkämpää
antaisitko minulle mahdollisuuden?
saanko yrittää tehdä sinulle kanteleestani
sähkökanteleen?
riittäisikö se sinulle - kuulemaan minua?
En jaksanut rakentaa uutta soitinta ja kaikki alkoi olla lopultakin täysin...
Turhauttavaa
saalistava vieterisydämesi osui napakymppiin
ja kävin tutkimassa maanpintaa
mutta minullapa on vieterijalka
tiedätkö mitä se tarkoittaa?
sitä, että työsi on loputonta minun
kohdallani
iskusi turhauttavia - sinulle
jotakin minä olen sinulta oppinutkin
Olin oppinut nousemaan ylös nopeasti, mutta en ollut vielä oppinut, että sinä todellakaan...
Et huomaa
et tainnut huomata, kun avasin sinulle koko sieluni
et ehkä välittänyt
mutta annoin ruumiini lisäksi - kaikkeni
etkä siitäkään paljoa piitannut
sinulle se oli vain yksi ohikiitävä tuokio
sinulle se oli - vain
huomasitko kun etsin katseesi takaa
rakkauden itua, jota olisin voinut
ilon kyynelilläni kasvattaa
et tainnut huomata minun ollessa sylissäsi
että elin enemmän kuin koskaan
aistitko kosketuksestani aidon tarpeeni
kurkottaa syvälle sieluusi
näitkö silmissäni epätoivoisen
kostean kaipuun päästä lähellesi kokonaan
löytää luotasi koti -
en tainnut sittenkään huomata?
Et huomannut, etkä pahemmin piitannut, koska...
Sinut oli kastettu
sinut on kastettu viinan, viskin ja oluen nimeen
huuruisen koskenkorvan kuohuihin upotettu
korvia myöten
mitä sinusta syntyi
oletko nyt uudestisyntynyt alhaalta
etanolin ikuiseksi lapseksi
lupaatko seurata uskollisesti
lupaat varmasti, lasi lasilta, pullo pullolta
kohti humalataivasta
kirkkaisiin kuohuihin hukkua haluat
tapahtukoon sinulle uskosi mukaan
Senpä takia olimme vain pienen ohikiitävän hetken...
Kahdestaan
käsi kädessä, pimeyden sylissä
poski poskea vasten
yksinäisyyden kylmässä kainalossa
me kaksi
toistemme menneet eilisen haaveet
kylki kylkeä vasten
kituvan rakkauden väsähtäneellä
taikamatolla
sinä ja minä
suu suuta vasten tyhjyyden yllä leijuen
putoamista odottaen
hapertuneesta seitistämme turvaa hakien
painumme syliemme petolliseen rauhaan
Joka tapauksessa aina uudestaan koitti uusi...
Voimaton aamu
minuutti minuutin perään
kohti jotakin paettavaa
ja sisälläni epävarmuuden miekka
sivaltaa rauhalta siivet
tässä aneemisessa aamussa
valokin syttyy kelmeänä
ja silmäluomissa eilisten muistojen
ylöskaivettujen ruumiiden painot
huokaavat huomiselle
Lopulta kävi niin, että...
Ainoa mitä näin
miten voi näköalat kadota kokonaan
silmissäni sumuvaippa
sielussani surupeite
vain kivun kestävä kosketus
kaiken kattava katoavaisuus
ainoa uskoni, ainoa mitä näen -
näkemättömyys
Mutta onneksi minulla oli jäljellä...
Pieni illuusioni
taioin maailmalle hetkeksi
ojentuvat kädet, avautuvat nyrkit
kaadoin lasiin satumaisemani rippeet
ja tyhjensin vakaasti
avoin kätesi poskellani hiljaa pois hiipuen
pikarin pohjalla illuusioni imelä tuoksu
Ihana illuusioni tuotti lopultakin vain epätoivoisen toiveen...
Sanoisit sen edes mielikseni
rakkauden nälkä saa syömään mitä vaan
ryömin lattialla murusia keräten, niistä
voimaa ammentaen - turhaan
kaivan matoja maasta, revin kaarnaa puista
rukoilen kauniita sanoja
olen valmis luopumaan arvokkuudestani -
jos sitä on ollutkaan
säälittävää ruikutusta
ja vain rakkauden takia
sen, joka on saanut minut itkemään
enemmän kuin kaikkien maailman nälkäisten
lasten hätä yhteensä
vain rakkauden takia
Sanoit sen kyllä, mutta et tehnyt vaan päätit että...
Sinulla on aina uusi
en tiedä miten selviän siitä
että kylmyytesi
olikin paljon suurempaa
kuin luulin
miten voin selvitä siitä
että minulla ei ole muuta kuin
tämä pettymys
ja sinulla aina uusi alku
Selvisin kuitenkin kun muistin, että lopultakin oli niin, että...
olit minulle haaste - olin sinulle matto
olit minulle näytönpaikka
olin sinulle lepopaikka
olimme toisillemme
mahdollisimman sopimattomat
persoonan paikkausvälineet
Niinpä päätin vakaasti ja käsi sydämellä...
Unohdan
hetkeen en ole muistanut sinua
enkä aio sitä surra
unohduin tuntemaan elämän hivelevää lämpöä
ennen viimeisen pisarasi putoamista
ikäväni kuivuneeseen joen uomaan
Jostain käsittämättömästä kohtalon oikusta pisarastasi kasvoi...
Möykky
näille kyynelille ei tule loppua
eikä tälle vihalle näy pohjaa
tälle katkeruudelle ei löydy
tarpeeksi syvää merta
itseinholle minussa ei löydy
tarpeeksi vahvaa vastaanottajaa
tämä saastainen möykky on
liiskannut hyvien päivien
hauraan haamun alleen
nämä kyyneleet eivät kuivu
sillä viimeinen pisarasi olikin
valtameri
Odotin pientä ja hempeää kaipuun pisaraa, mutta sainkin enemmän, sain valtameren ja sain...
Sarvet
kasvatin pirun sarvet itselleni avuksi
terävät ja tulikuumat
niillä sohin lähimmäisiäni minkä ehdin
hännälläni huiskaisin hiekkaa vielä silmille
enkelin siivet ruttasin ja heitin nurkkaan
ja voi, miten paljon nuo sarvet painavatkaan nyt
vaikka niistä on jäljellä enää savuavat aukot
Olin lopen uupunut sinuun, sinun totuuteesi. Sisimpäni kaipasi totuutta ja huusi...
Satuta ja herätä
satuta minua totuudellasi, sillä valheesi
estävät minua heräämästä ja löytämästä
omaa tietäni ajallaan
vai onko minun ajastani tullut sinun omaasi
ja elämääni vihdoin löytynyt sinun kauttasi
korkeimman varjelus?
En kaivannut varjelustasi. Halusin pois tuosta unesta. Huomasin, että vaikken ollut osannut mielestäsi rakastaa, jossain mielessä...
Rakastin liikaa
rakastin sinua - usko pois
vaikka liitelinkin perhosen lailla
tunteesta toiseen
ei se rakkauttani vähentänyt
sanoit rakastavasi minua ja minä
uskoin kaiken
silloinkin kun palvoit sitä entistä
suurta rakkauttasi
teit siitä alttarin ja vaadit
minutkin mukaan yhteiseen
jumalanpalvelukseen
silloinkin minä rakastin
sinun jumaliasikin minä rakastin
Taisin luopua jostain, mikä ei sinulle kuulunut ja aloin laskea...
Montako sydäntä
muistan kasvosi siinä omieni lähellä niin
että en enää nähnyt tarkasti
tunsin vain hengityksesi tuulen
aistin hehkuvan lämmön ja
huuliesi malttamattoman kutsun
en tiedä parempaa
en muista mitään kauniimpaa
en tunne suurempaa
vedit minusta silloin osan itseesi
osan jota kutsutaan kai sydämeksi
tai sieluksi
se kulki huuliesi kautta sinun
omaisuudeksesi
mitä sinä sillä enää teet?
kun kasvosi ovat jo jossain muualla
montako sydäntä sinä tarvitset?
Niin, montako sydäntä sinä tarvitset ja montako minä, kun halusin lopultakin...
Olla vain
silloin kun en vielä ollut, hain iholtasi varmuutta
saada olla vain
olla nainen, olla kaunis, olla ruma
olla, olla mitä vain
tyhjä tila ihojemme välillä täyttyi ontoilla sanoillasi
kostea kielesi korvalehdelläni puhui selkeästi
jossain kaikui kuin vieraalla kielellä
olet hullu, olet lapsellinen, olet epätoivoinen
olet, olet aina vain
ja kaikesta huolimatta loppumaton halu
olla ihosi lähellä, kaukana sinusta
kun ei muutakaan ollut
olla vain, vain olla
Jäljellä oli vain yksi vaihtoehto...
Nousen junaan
odotan usvaisella laiturilla neljättä junaa
viimeistä tänään
kolme junaa jo meni ja vei mennessään
uskon, toivon ja rakkauden
vielä on jäljellä epätoivon savuinen höyryveturi
joka puuskuttaen saapuu noutamaan
kaikki pettyneet ja unelmansa unohtaneet
ja kuljettaa heidät läpi ahtaan
pitkän ja säkkipimeän tunnelin
laiturille numero yksi
Aloittaako alusta? Muistin erään toisen alun, jolloin matkaan lähtiessä kaikki oli jo liian...
Haurasta
"kuin haurasta lasia, niin herkkä suhteemme"
kuiskasin hiljaa, etten särkisi sitä
se oli aavistus todesta, kielletystä heikkoudesta
vahvuuden valtakausi, pitkät naamiaisjuhlat
jossain haurasta lasia
vihan kantaman kapinan päättäväinen itsepäisyys
taustalla hiljainen helinä - jalkapohjiin painuneet sirut
vahvana on niin vaikea kantaa mukanaan haurasta lasia
Vahvuus päättyi hauraaseen uskoon ja ymmärrykseen siitä, että...
Aina ei voi ymmärtää
ymmärsin viimein, ettemme ymmärtäisi koskaan
enkä minä pääse tuntemaan kanssasi
sielun kumppanuutta
pitkät vuodet jossain kaukana
yksinäisyys seuralaisena
ymmärsin viimein, ettei meillä ollut koskaan
ollutkaan avaimia toistemme maailmaan
toistemme ihon alle
kun olimme ensin repineet pintakerroksemme
verihaavoille tietä etsiessämme
ja kovettaneet arvistamme kovemman kuoren
kuin uskoimmekaan -
ymmärsin sentään viimein
Ymmärsin myös, että ymmärtäminen ja oppiminen oli vieläkin liian tuskaista ja lopulta halusin vain...
Kiveksi
kipuja siellä täällä ja aina siellä eniten
missä on herkin aisti
tietenkin se on niin - luonnollisesti
silti toivoisin kovettuvani
saadakseni jo rauhan
menkööt samalla kaikki
pumpuliunelmat ja höyhenhaaveet
kivi on kylmä ja kivi on kaunis
kiveen ei satu ja kivellä saa istua
Halusin olla kivi. Samalla halusin olla kevyt. Se oli vaikeaa, niin kuin...
Sinä yönä
sinä yönä taivas ei pudonnutkaan päälleni
ja ei kai sinunkaan ylläsi tähdet
tanssineet niitä loistavia kuoleman tanssejaan
sinä yönä salamat eivät lyöneet
tulta varpaistamme läpi kosteiden kehojemme
eivätkä hekuman hikikarpalot hukuttaneet
meitä silkkilakanoihimme
ei sinä yönä
sinä yönä me roikuimme toistemme
ikävän kahleissa kiinni sydämet vereslihalla
kykenemättä rakastamaan pisaraakaan onnea
yhteiseen yöhömme
kykenemättä unohtamaan
En kyennyt olemaan kevyt kuin perhonen, enkä kova kuin kivi vaikka yritin. En kyennyt unohtamaan sitä, mitä...
En olisi tahtonut oppia
en sittenkään olisi halunnut
lähteä tälle pitkälle pimeälle matkalle
en, vaikka tänään osaan pelätä
jo ihan kaikkea, sinun varjoasikin
en minä olisi halunnut oppia niin paljon
olisin halunnut kyetä tanssimaan
varjosi kanssa ja pysähtyä suutelemaan sitä
mutta nyt tanssin yksin ja suutelen
salaa peiliäni
Ja lopulta seisoin...
Elämäni raunioilla
kun seisoin elämäni raunioilla huomasin
avaran maailman avautuneen silmieni eteen
ei enää paksuja seiniä - vain tuuli
näköalat silmänkantamattomat
ja kun katsoin ylös, näin tähtitaivaan
äärettömän avaruuden
Olin nyt valmis kiittämään vapaudesta, vaikka sitä seurasikin...
Järistys
episodin päätös ja viimeinen huokaus
ensimmäinen hento liike
kohti oviaukkoa valoon
värähdys suupielessä
tulva-aallon siemen silmissä
huomaamaton järistys -
kahdeksan richteriä
luopumisen asteikolla
Oli aika jättää jäähyväiset eräälle menneelle ja kutsua...
Tuuli, tule ja vie pois
hautaan asetan menneen
hiekkaa hiukan heitän ja mullalla peitän
tasoitan, en muistokiveä tahdo jättää
en tuoreita kukkiakaan tuoda
alle lehmuksen varjoon jätän
menneen kivun, annan ruohon kasvaa
villiintyä ja peittää tään paikan
unohduksiin jättää
päivänkakkara kertokoon
salaisuuden tuulelle, valkovuokko
viestiköön kuolleesta kauneudesta
kadonneesta kaipauksesta
tuuli, tule ja tuiverra lujaa - luvallani
Ja vihdoin oli tullut aika nostaa myös...
Ankkuri
nyt vasta olen nähnyt palan
omaa syvintä heikkouttani
olen etsinyt vahvuutta
ja törmäsin hiuskarvaan
josta riippuin tonnin painoinen
pimeyden ankkuri pohjaan
kiinnittyneenä
nostetaan ankkuri
nostetaan se
hiuskarvan varaan
Turhautunut kaivaja
mistä tietää milloin kaivuu tulee lopettaa
milloin kuoppa on riittävän syvä
ja milloin on annettava periksi
ja myönnettävä että aarre on
jo löytynyt
että tuo kiveen jämähtänyt
ankea fossiili tuossa
on nyt se oikea?
Löydöt eivät aina tuota sitä tulosta, mitä me odotamme. Löydöt voivat olla parempia kuin miltä ne ensin näyttävät. Kannattaa pysähtyä tutkimaan fossiilia, ymmärtää ettei enää kannata olla...
Hippasilla
aina ennen olin hippasilla kuoleman kanssa
sitten päätin
pidetään toisillemme tänään seuraa
silitellään ja vierekkäin nukutaan
ja on meillä jo aika hyvät välit
en potkinut kuolemaa lattialle
ja se antoi minulle peiton kokonaan
Kuolema kumppanina uskallan katsoa elämääkin silmiin rohkein katsein ja jopa toivoa että...
Silloin kun jäädyn
kun jäiset pohjoistuulet
viiltävät ilolta terälehdet
viimeisetkin pelon pakoreitit
jäätyvät umpeen
ja itsetunnon Himalaja
kääntyy nurinpäin
toivon vieläkin löytäväni
sen arktisen armahtajani
joka ei kavahda
jääkylmää kainalossaan
Sillä...
Sulan aikanaan
mitä tehdä surulle joka ei suostu loppumaan
ei vihaamalla, ei ikävöimällä, ei unohtamalla
mitä tehdä sille
antautuako sen syvälle syksylle
syysmyrskyn kylmiin kouriin kaivautua
kasvaa yli talven kohti kesää
ja antaa lämmön sulattaa surun jää
niinkuin aurinko tekee -
jäältä lupaa kysymättä
Joskus odottaminen on hyvästä, joskus hyvästä on vain...
Luopuminen
luopuminen vaatii uskoa uuteen
siihen, mikä ei vielä edes ole
nähdä näkymätön
uskoa uskomaton
elää elämätön
astua tyhjyyteen ja luottaa, että
siipien kantavuus testataan vain
lennon aikana
Hyppääminen tyhjän päälle ei ole helppoa, sillä se vaatii rohkeutta ja usein ihminen miettiikin...
Pienuus - hyvä vai paha
joskus kuvittelen olevani paljon pienempi kuin olen
se voi olla hyväkin asia
voi leikkiä huomaamatonta ja luulla
että se onnistuu
voi jättää isot tehtävät isoille ihmisille
voi siirtää suuret haaveet suurille ihmisille
säästyy turhalta ponnistelulta ja jää
aikaa vain ihmetellä ja olla
jää ehkä myös jotain saavuttamatta
mutta jos huomaakin olevansa iso
aikuinen ja vastuullinen
vaatiiko se liikaa
olla itsensä kokoinen?
pitääkö sitä varten hylätä pienuus?
Ei tarvitse, sillä olemme matkalla...
Ihmisyyteen
ei ole täydellisiä ihmisiä
mutta on täydellinen ihmisyys
sen sisään mahtuu haavoittunutkin
ihminen
Joten mitä hätää tässä on, vaikka usein käykin niin, että...
Vuorosanoja etsin
kun unohtaa näytelmän sanat
on kai pakko improvisoida
tai sitten
antaa kuiskaajille töitä
ja antautua nöyrästi
kuulijan paikalle
Siihen tarvitaan hiljaisuutta, jolle...
Vastaan kyllä
hiljaisuudessa kuulen parhaiten
sydämeni kysyvän sykkeen ja
kun rauhoitan mieleni pauhun
voin vastata itselleni kyllä
Kyllä, mikä mahtava sana. Kyllä elämälle! Mutta ei se ole helppoa, on paljon pelkoja ja joskus sana kyllä on kuin...
Tasapainoilua
yritän ottaa askeleen ulos turvasäilöstäni
tunnen voimieni vilkuilevan
epäröivästi ympärilleen
jaksanko siirtää jalkaani
vai jääkö se puolitiehen?
se ainakin on varmaa, että tuossa
asennossa menetän taatusti
ennen pitkää voimani ja tasapainoni
Niin, pitää osata päättää vaikkapa, onko...
Hyvä olla yksin vai ei
yksinäisyydessä on monta hyvää puolta
jos ei halua, ei tarvitse muistaa mitään
tosiasioita itsestään
ja voi unohtaa kaikki tosiasiat muista
yksinäisyys voi antaa, mutta se voi myös ottaa
se voi antaa kyvyn tiedostaa hetki
mutta se voi viedä kyvyn tiedostaa totuus
yksinäisyys pitäisi olla pakollista
mutta vain oikein annosteltuna
Sillä yksinäisyys voi olla myös...
Näkösuoja
valitsin yksinäisyyden
vai valitsiko se minut?
ehkä kumpaakin
ympärilläni se riippuu
kuin tiheä verkko
kudottu sekunnin silmukoista
kirjottu tunti tunnilta
päivien peitteeksi
vuosien viitaksi
estämään näkemistä
Se voi olla lisäksi...
Aina sitä samaa
ties kuinka mones kerta kun otan nuo avaimet
harkitulla liikkeellä seinältä kaulaani
samalla tavalla, päättäväisesti
avaan tuon keltaisen oven ulkomaailmaan
ja katselen eteistä hetkisen ovella seisten -
arvioin sen kutsuvuutta
ties kuinka mones kerta kun kävelen
nuo portaat alas, tuijotan noita kuluneita seiniä
kuljetan koiraa tutulla lenkkipolulla
ja kysyn itseltäni; mikä on kaiken tämän
toistuvan tarkoitus
ties kuinka monennen kerran
enkä saa mitään vastausta, enkä odotakaan
Yksinäisyydessä voi käydä myös näin...
Kuka sen kissan hännän nostaa
olen yrittänyt nostaa häntääni
omin käsivoimin sitä ylhäällä roikottanut
mutta palkinnoksi olen saanut vain
halveksuntaa ja kummastusta
häntä on menettänyt oman voimansa
ja minä olen kasvanut kieroon
hännän päästä kiinni pidellessä
ei kai siis tarvitse ihmetellä tuota
palkintoakaan
Lisäksi oppii taitavasti sanomaan...
En minä, joku muu
vastuun pakoilu kuin taidelaji
luovaa toimintaa joka purkautuu
tulivuoren lailla
ihan itsestään, lupaa kysymättä
silloin kun pitäisi toimia
kuin nappi jota välttämispiru
painaa aina kun huomaa että
pitäisi tarttua ohjaksiin
ja siltä epätaiteelliseltakin
löytyy luovimmat ideat kautta aikojen
ja selitysmestari löytyy housuistasi
Luovuutta löytyy tarvittaessa meistä kaikista. Ethän kuitenkaan halua olla niin kuin...
"Kauniit" kesäkukkani
viimekesäiset kesäkukat vielä parvekkeella
tilataiteeksi kai kutsua jo voisi
törröttävät oksat, harmaankeltaiset lehdet
tököttävät jämäkästi paikoillaan
niitä ei tuuli hetkauta
ankeaa kenties, mutta kertovaa
kuivuneet kukat kuin lakastunut elämäni
emme me tarvitse vettä pysyäksemme tässä tilassa
me kökötämme oksat töröllään - satoi tai paistoi
kesäkukkien voinnilla on väliä, mutta
me olemme helppohoitoisia
Niin kuivaa ja pysyvää, yksinäisyyden kestävää. Ja sinnikkäästi haluan silti olla...
Erakko
puhelimen ääni jo kauan sitten vaimennettu
häiritsee tasaista rauhaani
ovikellon soitto aiheuttaa oudon
tanssiesityksen; hiiviskelevä puumailmiö
naapuriin törmääminen porraskäytävässä
saa tutkimaan talon arkkitehtuuria;
"kaunis" tuo 70-luvun valaistus
päällekäypä ystävä soittaa
äänettömään puhelimeeni, taas
vain kuukausi viime kerrasta
nautin yksinäisyyden itsekkäästä
onnesta täysin siemauksin
saan kai itse päättää milloin
avaan sydämeni?
Vapaus vallitkoon, sillä onhan ymmärrettävää, että pettymysten jälkeen haluaa elää...
Suojattua elämää
naamarin takana kasvaneena
sen suojassa oppinut olemaan
viileä, varma ja harkittu tapaus
naamio, kuin kiinniliimattuna
kasvoille tuskan tulessa palaneena
ilmeiden vääristymänä
otetaan se pois, mutta miten?
hiljaa hivuttaen ja kauan satuttaen
vai nopeasti riistäen kasvot siinä
samalla menettäen
ei kukaan pakota naamareita
riisumaan - sielu vain huutaa
vapautustaan
Niin sielu huutaa, eikä lakkaa huutamasta, ennen kuin alkaa...
Saven taistelu
vaativat äänet vierelläni riistävät voimalähdettäni
sen muodonmuutoksen yrittävät lannistaa
pyytävät mukautumaan sen mielimuottiin
väittävät sen olevan parhaakseni
niiden kattava tietämys uhkaa voittaa
sielunsanojeni heiveroiset kuiskaukset
taistelen!
olen veriin asti jo sotinut, multaan kaivautunut
sisimpäni syvimmän savipalan löytääkseni
sen savipalan, josta heijastuu roso ja rakkaus -
toinen toisiinsa kietoutuneena
Ja uskaltaudumme...
liiku eteenpäin vaikka pelko puristaa
vasten elämän takapenkkiä
ryömi etupenkille, tartu rattiin
ohjaa kohti tuntematonta
mutta tavoiteltavaaa
ei kohti puuta tai kalliota
vaan sinne missä on avaraa
sinne missä on tie
se sinun tekemäsi, jonka näet vasta
kun olet ajanut sen kokonaan läpi
Voiko olla parempaa kuin se, että tajuaa milloin mennään...
Eteenpäin
osaisinpa kuvailla mitä tunsin
kun kipuni sai nimen
ja merkityksen
elämäni heiluriovi pysähtyi
hetkeksi
ja antoi hetken
jossa tajusin riemuitsevani
siitä ovesta, joka läimäyttää
itsensä vauhdilla takamukseeni
ja toivottaa hyvää matkaa
Ja voin olla kiitollinen siitä, että minullakin on oma...
Taivaani
hapuilen korkealle ja yllän vaivoin
koskettamaan tähdettömän taivaani
puolikuuta
se on paljon se
aurinkoa tähyillessäni poltin silmäni
ja sokeudessani jouduin käymään
taistelun aluskasvillisuuden kanssa
tielle vihdoin päässeenä
ryvettynyt hymy huulillani
tyydyn kelmeään valoonkin
pääasia, että näen astua
vaikkakin silmiäni siristellen
puolikuun vinossa naurussa
Puolikuun vino nauru on parasta mitä tiedän, toistaiseksi, sillä...
joskus ajattelen
onnen väistelevän minua
ikäänkuin sillä olisi tuntosarvet
minun elämäni kohdalla
ikävästi värähtelevät ja toisiinsa sotkeutuvat
pessimistin tunnistusvälineet
Kuitenkin, puolikuun vinosta naurusta on vain lyhyt matka aurinkoon ja aina voi tapahtua jotain...
Odottamatonta
voi miten ihanasti kuulas valo
täyttää hämärän huoneeni
oi miten suloinen on tuo valo
joka ei ole kovinkaan kirkas
mutta se on täynnä toivoa
se on kuin pimeyden läpi
purkautuva uusi lupaus
ilkikurisesti illalle naurava
itsetietoinen odottamattomuus
kuin päivä yössä
Ja elämä näyttää hetken aikaa olevan...
Kokonainen muru
etsin täydellistä onnen keksiä
löysin onnen murusia
joista jokainen tuoksui
täydelliselle onnelle
Silti en ole vieläkään...
Vakaa
vakaa kuin kallio, vakaa ja varma
sitä en ole tänään, siksi en tule huomenna
mutta tällaisena kuljen kompuroiden
tällaisena vuolen elämästä ohuita siivuja
joiden läpi näen eilisen varjon ja
huomisen epävarman valonkajon
Ja yritän luottaa, että elämä on...
Nyt ja vain nyt
tämä hetki voi olla huomisen kaunis kaipaus
tai eilisen utuinen unelma
toivottavasti tämä ei ainakaan ole
eilisen näköalattomuuden jatkoa tai
huomisen unohtamisen pakkoa
Siihen voin itse vaikuttaa, kunhan vain silloin tällöin olen hassu ja kaikesta huolimatta vain...
Hymyilen
tänään hymyilen ikkunoille
ja niiden likaisuudelle
hymyilen kauppakassia raahatessani
itselleni
nauran takkuiselle koiralleni
ja kun hymyilen sinulle
sielustani kasvaa kimppu
valkoisia ruusuja jossa piikitkin
kukkivat meille
Sillä onnen hetket ovat kuin...
Sipaisuja ajassa
liian harvoin istahtaa tuo kultasiipi
kädelleni ja silloinkin vain
siivillään sipaisee
ei laskeudu levolle
unohdu ajatuksiin hurmaaviin
kuin kavahtaisi käden aikaa
katoavaa taikaa
enkä voi muuta kuin uskoa uudelleen
vielä joskus se ravistelee kultahileet
iholleni ymmärtäen
kaikki on katoavaista, mutta
meidän hetkemme on tässä
Ja voin unohtaa sen kuinka kipeää teki nousta...
Vuorelle
sylini kävi pieneksi ja hyvin hennoksi
yksi lause sen kutisti ja mursi
löysin itsestäni avuttomuuden ja pelon
arvottomuuden ja vihan
yksinäisyyden vuoren
jolla ei ollut huippua minulle -
vain loputon nousu
Sillä kultahileet kädelläni minulla on suurempi...
Syli
ilman onnea niin pieni syli
kantaa vain kasivartesi painon
muistatko vielä sen tunteen
kun mikään kantamus ei painanut
enempää kuin enkelin siipisulka
sylissäsi on aina kasvunvaraa
enkelin siipisulan verran
Ja opin olemaan olematta...
Kantaja
tämä irtoamaton vahvuus jatkaa kulkuaan
läpi tämänkin päivän
se jatkaa kunnes heikkous viisastuu
kovuus vanhenee
ja minä opin jokaisena aamuna enemmän
kuinka jätetään heinäkorrelle tilaa
tämän kamelin selässä
Parasta on se, kun annan periksi ja...
Antaudun
huojun hiljaa sinne tänne
kuin pieni väsynyt olki tuulenviemänä
uupunut hento heinänkorsi
viiman kanssa kauan kamppaillut
nämä tuulahdukset kuin
hyväilevät kädet ohjaamassa
huojun ihan hiljaa sinne tänne
taipuillen vastustelematta
ja tunnen vain elämän liikkeen riemua
kun saan nojautua vastatuulen syliin
Vastatuulen sylissä voin levätä täysin rinnoin ja nauttia elämästä...
Siltikin
yksin nautittu viini
hämärän ajatuksen itu ja
armelias unohdus
yksin viiniä, yksin turvallisuutta
käsivarteni ympärilläni
yksin nostettu malja
yksin naurettu vitsi
kyllä, olen onnellinen - silti
Joskus tarvitaan harmautta ja pimeyttä, hiukan myrskytuultakin ja ehkäpä myös...
Nauhattomat kengät
eräänä repivänä päivänä
sidoin itseni kiinni kengännauhoilla
lähellä kasvavaan mielipuuhun
nojauduin myrskytuuleen
ja mietin ihan hiljaa
tuulen kyydissä liitelyn olin
jo oppinut liiankin hyvin
maanpinnalta katsoen kaikki näytti
niin erilaiselta ja huomasin viimein
en ollutkaan vapauden vanki
ja ikuinen kulkuri
olihan puu ja oli tuuli
kuunneltavana
Tajusin jotain uutta, olin liidellyt, mutta kuinka ottaa ne ratkaisevat...
Askeleet
olen yrittänyt eristäytyä
jotta löytäisin erillisyyteni
tyhjyyden löysin, mutta
se olikin vasta
ensimmäinen askel
seuraava askel on vaikeampi
sen eteen täytyy jaksaa
ponnistaa itse jalkaa korkealle
tähän mennessä olen antanut
itselleni mahdollisuuden
vain pudota
Näin edessäni...
Portaat
pölyiset portaat jonnekin
askelmilla viimeinen toivo
jäljetön tomuisuus
hiljainen koskemattomuus
vielä portaat erottuvat
ja ne odottavat vaieten
vielä pöly ei ole
haudannut niitä alleen
ei vielä
Aloin tuntea sisälläni...
Uhmaa
nousisinko jaloilleni vihdoinkin
nousisinko uhmaamaan
heikkoutesi tarraavaa kipua
jonka avulla kiedot minut
syyllisyyden verkkoon
nousenko ja uskon
salaiseen vahvuuteesi
siihen jonka kouriin
jäin jo syntymässäni
Koska elämähän on...
Oppia ikä kaikki
ensihengähdyksenä sotahuuto maailmalle
ensiravintona sisäistetty tuskanmaito
kävelyn tukena kylmät seinät
ilman ikkunoita
elämänoppina rakkauden piikkilankateoria
kasvun tuotteena vain eräs yksinäinen ihminen
Huomasin, että elämäni on lopultakin itse aiheutettu...
Helvetti
pelkään aina vihaasi
halveksuntaasi
jopa kummeksuntaasi
niin kauan kun jaksan
pitää kiinni
tästä helvetin pelosta
minun on turha yrittää
valehdella itselleni
että minä elän
olen kuollut sillä
minun elämäni riippuu
sinun valinnastasi
enkä edes tiedä
minkä kohtalon olet
minulle tänään valinnut
On asioita, joiden sitovuus ei täytä rakkauden tunnusmerkkejä, siksi...
Tahdon ajelehtia pois
napanuora kaulaani kiertyneenä
hengitykseni vinkuu viimeisiään
syyllisyyden ja velvollisuuden
hirttoköysi tiukasti hiertämässä
vapaudesta ei tietoakaan
kaleeriorjana syntymästä asti
elämä luovutettuna
napanuoralla tanssijoille
sinulle ja minulle
häpeän halvaantuneessa kädessäni
vapauden viidakkoveitsi valmiina iskuun
tarvitaan vain yksi liike häpeään
suostumattomalla kädellä
päästämään lautta ajelehtimaan
yönsinisen taivaan alle
On jotain, joka ei ole sinun omaasi, vaikka onkin...
Häpeällistä
häpeä saa häpeämään sitä
että joutuu häpeämään
sen spiraalilla ei ole loppua
lopusta tulee alku - aina uudestaan
ja vihdoin mietit enää sitä
miten voisit välttää häpeää
elämättä jättäminenkään ei auta
sillä häpeä herää eloon
kuolleessa hengessäsikin
ehkä se ei olekaan sinun häpeääsi?
Ja ymmärrän että rakkaus käsitteenäkin on vaikeaa, jos täytyy edes kysyä...
Missä sinä olit
sinun takissasi oli salainen tasku
ja harmaankarhea kova kangas
kauluksessasi kimaltava merkkirivi
pienien sormieni päissä niiden viileys
salaisessa taskussasi jotain jännittävää
kauluksiesi viileydessä jotain tärkeää
jossain siellä alla olit yksin ja tuntematon
ja sellaiseksi jäitkin
minä jäin etsimään sitä salaista sisältöä
kaikista
karheista taskuista
Koska en saanut tuntea sinua ja...
Haudallesi on matkaa
en tullut tänään haudallesi
luulen, että se jäi
täysin tyhjäksi kynttilöistä
ja onhan haudallesi matkaa
satoja kilometrejä
muistoosi on silti
paljon pitempi matka
tämä ajan kestävä tarpominen
ymmärrykseen
Ja sydämestäni purkautui...
Huokaus
taas tartut kiinni tuohon huokaukseen
tuohon jolla ensi kertaa keuhkosi
kerran täytit
ja joka jatkui aina vaan kasvaen mukanasi
syventyen salaa
tuo huokausten huokaus
niin suuri ja mahtava
kunnes puhaltava tuuli saa uuden sävyn
kevyesti aaltoilevan - herkän ja hauraan
tuskin sitä edes kuulet
huokaukseksi tunnistat
ja henkäys se vain olikin
Kuin viimeinen henkäys ja aloin tuntea...
Pientä elämäntihkua
kasvot käännettyinä
kohti taivaan tihkusadetta
annan tuon lempeän kosteuden
kasvattaa kasvoilleni hymyn
virvoittaa väsymyksen juonteet pois
niin kuin arka elämänvoima
on tuo tihkuva vesi
ei se rönsyile - ei ryöppyile
herättelee vain hellästi
niin kuin sulhasen koputus
aamuyössä ikkunaan
Enkä pelännyt enää, vaikka perässäni kulki loputon...
Haamuarmeija
takanasi haamujen armeija
helmoissasi riippuen
eilen halusit paeta
sulkea silmäsi
niiden utuisilta uhkauksilta
tänään annat armeijallesi
muonapalvelua ja sitten kiität
jokaista erikseen
hetken kädestä pitäen
eivätkä ne enää hamua helmojasi
rinnallasi kulkevat
joskus syliinsä sulkevat
kunnes tiedät
kuka oikein oletkaan
Matkalla uuteen mukana kulkevat myös nuo...
Sydämen saattajat
täyskäännös ja huima sukellus
sydänparka roikkuu hirressä vielä
siinä köydessä, jonka punoin
niistä mustista riekaleista
mutta mustat säikeetkin
hapertuvat aikanaan
ja sydämen liitäessä
kohti vuoria
ne lepattavat iloisesti tuulen
laulussa kertoen tarinaa
rohkeudesta
ja vain elämästä
kai sittenkin
Pian sain sydämeni takaisin, vaikka se olikin...
Säröillä
sydämeni palasi takaisin luokseni
missä lie kierrellyt ja
harhaillut yksinään
pintakerros säröillä mutta
sisin sykkii
kirkkaanpunaista iloa
kuoren halkeamista punaloisto
siivilöityy uudella tavalla
lempeinä säteinä ympäriinsä
sataen
puroina pirskotellen
Ja lopultakin olin niin onnellinen vain siitä, että tajusin jotain...
Itsestään selvää
voisinpa muistaa vielä huomennakin
sen, minkä tänään tajusin
että voin menettää milloin tahansa
jotain itsestään selvää
muistaisinpa vielä huomenna
miltä se tuntuu saada omistaa
Vielä yksi kyynel
tähtesi vuodatin vielä
yhden kyyneleen
se karkasi poskelleni
kun tulit vierailemaan
ajatuksieni kamariin
yhden pienen pisaran
merkiksi itselleni -
turhaan en tuntenut
turhaan en hehkunut
olit minulle kyyneleen tekijä
ja ilon avaaja
olit minulle yksi avain
yksi kivi tähän taloon
Kaikella on merkityksensä, kaikesta voi oppia ja olla kuin...
Suomalainen kimalainen
kimalainen yritti ikkunan läpi tulla
sinnikäs otus
lensi päin uudelleen ja uudelleen
tuota voisi kutsua jo sisuksi
ja ymmärtäähän sen -
läpi näkyy, mikä ettei läpi
suostu päästämään
aikansa yritti, periksi antoi
mitä lie mietti lähtiessään
niin mekin, taistelemme
näkymätöntä vastaan
ja aina emme edes ole
yhtä viisaita kuin kimalainen
Mutta onneksi usein olemme. Tajuamme silti sen kuinka...
Vaikeaa on olla viisas
kuinka vaikeaa onkaan
sulkea tämä suu, joka on
täynnä tietäväistä tarinaa ja
oivallista opetusta
se on vaikeampaa kuin
vuorikiipeily
se on kuivaharjoittelua
ja sen hyväksymistä, että
vaikka tiedätkin pystyväsi
valloittamaan vuoren
aina olosuhteet eivät ole
otolliset
ja vuorta pitää osata
kunnioittaa
Silti oli aika katsoa...
Myötäpäivään
nyt sait minut pelkäämään
ihan tosissani
käännät minua myötäpäivään
enkä pysty enää estämään
selkä vasten huomista
on niin helppo kertoa, mitä
näkyy ja mitä kuuluu
mutta kun käännät minut
kohti tulevaa
et anna minulle enää
valmiita sanoja
annat minulle vain toivon
jonka voin pelätä menettäväni
ja minä vakuutan että pelkään
silti näiden uutena polveilevien
näköalojen takia
tahdon pysyä sinun käsissäni
luottaen sekunti sekunnilta
lujemmin siihen
vain kulkemalla katse eteenpäin
nuo maisemat voivat kasvaa
täyteen mittaansa
Ja tunsin, että jostain saapui kauan odotettu...
Hauras iloni
pakahdun siitä
mitä en eilen nähnyt
tai muistanut olevankaan
ikävän liitokset murtuvat
ja ilon perhonen ojentelee
varoen läpikuultavia siipiään
Katsoessani peiliin tunsin silti syvää...
Ristiriitaa
katson peiliin ja kuva hyökkää silmilleni
tuo vieras nainen silmäpusseineen
minäkö?
keskenkasvuinen itsensä etsijä?
tuossa peilissä on
elämän tuskastuttamat
ahavoituneet kasvot
kasvojen takana lapsen pelokkaat silmät
untuvatukka
pinsettiotetta harjoitteleva
pieni käsi
Oli kai siis aika pysähtyä oppimaan kuin lapsi, poimia pieneen käteen...
Kivi ja perhonen
kun maisemat vain vilkkuvat ohi
kuin ei mihinkään
lienee parempi pysähtyä
ja katsoa ympärilleen
pomia kivi ja kukkanen
ruohonkorsi ja perhonen
antaa olevaiselle mahdollisuus
vastata kysymykseen, miksi
antaa kivelle henki
päästää perhonen lentoon
Kun löytää jotain uutta ja ihanaa itsestään, on pakko olla hetken aikaa...
Pröystäilijä
ei sinun tarvitse röyhistellä rintaasi
eikä pöyhkeillä tekemisilläsi
ei, sinä olet tuntenut
itsesi niin kauan
minun pitää kehua ja kukkoilla
esiintyä ja pröystäillä
minun pitää, koska löysin
itseni vasta ihan äsken ja
sitä löytämisen riemua ei voi salata
antakaa minun taputtaa itselleni
siivet pysyvään lentoon
Liiallinen pröystäily voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, joka tarjoaa...
Kylpyläelämää kaikille
tervetuloa sinä mutakylvyssä
kaunistunut sielu!
luonnon hoitokuuri
kovapäisille ja kapinoitseville
kiireessä kompasteleville
pohjamutien kuningattaren
kuulas ja pehmeä iho kutsuu
mutaa vielä korvien takana
silmäripsissä harmaita hitusia
ja hiuksissa lohkeilevia
kokkareita
hymy silti elävä ja varmasti aito
Kaiken myllerryksen jälkeen voin vahvana liikkua...
Sylistäni syliisi
seison omilla jaloilla
kokonaan näillä omillani
kävelen luoksesi
eikä sinun tarvitse minua
kantaa, ei lassota, ei raahata
hiuksista
kävele sinäkin kohti
muutama varma askel
kohtaamme kyllä pian ja
voimme kulkea yhdessä
rinta rinnan ja antaa
rakkautemme elää
vapaana muuttaen
sylistämme syliimme
Ja uskon vakaasti, että...
Jonakin päivänä
jonakin päivänä lasken
keveät jalkani sinun maahasi
sinun syliisi taivun
jonakin päivänä kiedon
vahvat käteni voimakkaan
runkosi ympärille
mahlastasi juovun
silloin väkevät virtamme
yhtyvät voimalla
Sitä ennen joudun sanomaan useammankin kerran...
Rakkaus, pysähdy
sain rakkauden kiinni
nappasin tuosta vaan
ilmasta sen poimin
ei se ollut helppo tapaus
siinä käsissäni räpisteli
mokomakin maanmatkaaja
aina tulossa ja menossa
milloin pysähdyt ja lepäät
katsot ympärillesi ja havahdut
alat kasvaa etkä aina pakene
minun kohdallani?
Sillä on taipumus paeta, vaikka sanon sille että pysyisi aloillaan edes...
Rakkauden vuoksi
anna minun olla se mikä olen
minä annan sinun olla se mikä olet
ollaan yhdessä
sinä, minä, me
kaksi niin erilaista sielua
rakkauden vuoksi
toisensa hyväksyvät
toistemme rinnalla
toisiamme tukien, arvostaen
omasta tahdostamme
rakkauden vuoksi
me
Sain kuitenkin kokea onnen häivähdyksen ja sain tuntea...
Huulesi
huulesi huulillani -
ei mitään tavanomaista
lässytystä
ei, ei...taivas kierähti
nurinniskoin ja kuu
punastui paikoilleen
sinun huulesi ja minun
ei mitään tavanomaista
ei koskaan
Niin, voiko suuteleminen olla koskaan tavanomaista - sinun kanssasi. Kunpa siis vain...
Tulisit
voi, kunpa tulisit jakamaan
tämän turhautumisen tuskan
tämän kipeän tietoisuuden
ja avuttoman huokauksen
tulisit siihen rinnalle ja
ottaisit huokaukseni kiinni
antaisit sille sylisi lämmön
sylissäsi siitä voisi kasvaa
hehkuva huomisen odotus
Epävarmana kaikesta kysyin kuitenkin mielessäni...
Lupaatko
jos kutsun sinua ihan hiljaa
tuletko luokseni?
jos nostan käteni esteeksi
lupaatko kunnioittaa?
lupaatko olla rehellisen avoin
olla sinä itse?
minä lupaan olla vain minä itse
mutta ei se aina ole sitä
mitä sinä odotat
lupaatko uskaltaa pettyä
odotuksiisi?
minä en tiedä, uskallanko minä
Entäpä jos et tule...
Tulenko minä
olen ajatellut, että jos et
tulekaan lihaksi
jos en näe sinua koskaan
näillä silmilläni
koske näillä käsilläni
kuvitelmissani elät aina
villinä
väsymättä haavemaailmani
yksitoikkoisuuteen
pysyt siellä ikuisesti
et halua poiskaan, sillä kuka
sinua paremmin palvoisi
suutelisi kehosi tuleen
ja sammuttaisi sen onnenkyynelillään
uudelleen ja uudelleen
mutta entäpä jos et tule
tulenko minä?
Entä jos et tule, et näe, olet vain...
Se jokin, saavuttamaton
pelkään etten tunne sinua
kun tulet vastaan, että menet ohi
ja jään vain miettimään
mikä oli tuo tuoksu jonka
jälkeen mikään ei ole ennallaan
jonka jälkeen ruusustani
katosi se jokin
että jää vain loppumaton kaipaus
siihen johonkin
En halua pelätä, uskon että aina on mahdollisuus kokea...
Sokea seikkailu
emme me tiedä mitä tämä on
silti haluamme juuri tätä
sokeaa seikkailua
haurasta alkua
jolloin pienenpieni säie
kestää kaiken
näkymätön loistaa kirkkaammin
kuin koskaan mikään
kaipaamme hukkua
epävarmuuteemme
sillä se ei vaadi meiltä mitään
eikä se koskaan luvannut mitään
Mutta muista rakkaani, minun sydämeni ilo on kuin...
Kuivunut terälehti
näkisitpä että sydämeni ilo
on kuin kuivunut terälehti
älä naurata sitä kuoliaaksi
alä nosta sen lehtiä liian korkealle
suojele pientä, varjele
kuin se olisi sinulta pois
ja niin se onkin
ei minulla ole muunlaista
iloa vielä tänään antaa
jossain piilossa asuu se
siemen, uusi vahva ilo
sinun kastelemasi
Mutta parasta on, että...
Sitten kun sulan
sitten kun sulan sinun syliisi
kun valun hunajana
pitkin sileitä olkapäitäsi
kun unohdan kaataa
päällesi palavan laavasateeni
sitten kun luet huuliltani
sitten kun kuulen silmistäsi
muutakin kuin pelon
mustan muurin
sitten olen kai kuollut
tai tullut hulluksi
siirtynyt järjen tuolle puolen
sanotaanko sitä
rakkaudeksi?
Suo anteeksi, etten tiedä vastausta. Tiedän vain, että se on jotain, mitä kannattaa tavoitella. Vaikka rakkaus on uhkapeliä...
Ota ihoni silkki, pala sieluani
ota tuosta ihoni silkki
ja maksa siitä kehosi lämmöllä
halpaa ja helppoa
vaihtokauppaa lupaavaa
ota sielustani pieni pala
ja maksa siitä sydämesi hyväilyllä
kallista ja vaikeaa
tunneliiketalouden koukeroita
vaikeaa olla ottamatta
mahdotonta antamatta
murrun ihosi alle
kuitenkin
On elämää, monta elämää ja on...
Elamän jakoa
anna kun istun kädellesi
ja piirrän uuden elämänviivan
karheiden kämmeniesi lämpöön
annatko suudella silmiäsi
ja maistaa huulillani kyyneleesi
joiden suolaisessa maussa
saan aistia elämäsi menneet
kaipaukset
tänään toteutuneen unelman
Oli jo päivä, jolloin olin...
Valmis elämään rohkeasti
suojauksessani oli
sinun mentävä reikä
pala siitä putosi syliisi
vai oliko se jo irti?
siitä sujahdit kylään
iholleni asti kätesi päästin
huultesi hellyyttä maistelin
ja ihmettelin
miten sinä sen teit?
vai olinko se sittenkin
minä itse vapaaehtoisesti
valmis sanomaan kyllä
saamiselle, antamiselle
ja luopumiselle?
Mutta vaikka minä olin valmis, oli meillä...
Niin vähän sittenkin
tiedättekö tämän tunteen
kun sydämestänne viedään
se orastava toivo pois?
tiedättekö sen pelon
joka on ihan turhaa
kun kukaan ei ole uhannut
kukaan ei ole painanut alas
on vain oltu lähellä
niin vähän aikaa
niin vähän aikaa
niin vähän, että se on liian
pientä riittääkseen
Se oli liian pientä sille painolle, mikä meissä oli, ja kun minuunkin tuli vain...
Lisää painoa, lisää vahvuutta
niin liian raskas olin
sinun syliisi sittenkin
eikä se ole ihme
minun sylissäni kivikasa
menneitä itkuja vielä
eikä sinulla niin suurta syliä
ei niin vahvoja käsivarsia
joilla edes hetken kiviä
voisi kannatella
minkä minä sille voin
voin vain itkeä lisää
Pettymykset tuottavat usein outoja...
Tarpeita
voit yrittää tavoitella minusta jotain
mutta saat noihin ahneisiin käsiisi
pelkkää tyhjyyttä
saat kauhoa ilmaa iljettävillä
kourillasi, ja kuinka minä
nautinkaan silmiesi
pelonsekaisesta hämmästyksestä
olit näkevinäsi minussa jotain
tarpeeseesi sopivaa ja minulle
erehdyksesi oli tarpeeni
täysi täyttymys
Sekin on otettava huomioon, että...
En ole pysyvä ilmestys
joskus luulen, että
toivot minusta illuusiosi
jatketta
tahdot minun tuoksuvan
juuri sille oikealle
niin, ja minä tyrmään
sinut joka kerta
tuoksumalla taas erille
maistumalla taas toiselle
kestätkö sinä sen
että minä muutun?
Niinpä kaikkeen välillä kyllästyneenä metin rumiakin asioita ja halusin huutaa...
Taskuissasi on vastaus
työnnä ne kätesi jo helvettiin -
ajattelen
kauniisti ojennettu
vaatimuksesi kirkuu
korvissani
haluan katkaista kätesi
jotta oppisit
miksi taskut on keksitty
niihin työnnetään vaativat
kädet odottamaan lämpöä
tuntemaan oma lämpösi
ja antamisen ilo
Toisaalta, saatoin paeta hempeisiin unelmiini, jolloin olit...
Hymyssäni
hymykuoppiini olet
kätkeytyneenä
salaperäiseen huulieni
kaarteeseen olet
imeytynyt
mauksi rakkauden iloöljyn
olet hymyhedelmäiseni
ilokaasuni ikuinen
salainen
suupielieni kohottaja
olet loputon nuoruuden lähde
poskillani
Näin se on, kun rakkaus saa koskettaa, vaikka vain unelmissa.
Kaiken epätoivonkin ja haaveilun keskellä oli aikaa kehitellä...
Parisuhteettomusteoriaa
suhteettoman ihmisen elämä on
suhteellisen yksinäistä
verrattuna suhteellisen ihmisen elämään
joka taas voi olla joskus suhteettoman
kovaa verrattuna suhteettoman ihmisen
elämään jossa on suhteellisen vähän
ristiriitaa aiheuttavia tekijöitä
toisin kuin suhteellisen ihmisen elämässä
jossa niitä vastaavasti on suhteettoman
paljon
elämä voi siis toisinaan olla aivan
suhteetonta suhteessakin
ja hyvin suhteellista ilman suhdettakin
tai sitten toisinpäin?
Ja tulematta mihinkään lopulliseen tulokseen jatkoin etsimistä kuvitellen, että ehkä sinulla on...
Vapauttava katse
rakkauden silmillä
näet ilman lasejakin pitkälle
sieluuni asti
ja voin olla varma
katseessasi ei ole syytöstä
sillä rakkautesi silmät
sallivat minulle
täydellisen sielun vapauden
Mikä parasta kuin vapaus olla oma itsensä ja sanoa toiselle...
Jospa olisit vain siinä
rakkaani, kysyt
mihin sinua tarvitsen
mihin sinua käyttäisin
mitäpä jos levittäisit takkisi
sateella lammikoiden päälle
ja olisit ritarini?
paikkaisit pyöränkumini
ja sydämeni pistohaavat
olisit pelastajani?
mutta entäpä jos en
tarvitsekaan sinua
jospa vain haluan sinua
jospa vain haluan olla kanssasi
riittääkö se sinulle?
Niin, riittääkö meille se, että saamme olla rakkaamme kanssa ilman vaatimuksia, tarpeita, suorituksia? Vain olla.
Usein minusta tuntui vaikealta kaikki...
Pinnalliset kuviot
syvällä uinut minä
ei raukka osaa pinnallisia kuvioita
tahdoin tarjota pohjatietoa
mutta ei sille ollut käyttöä
on turhat perustukset
kertakäyttökehot
pintapyrähdykset
tahdon sukeltaa
takaisin tuttuihin väreihin
niihin käsittämättömiin
En osannut olla hienovarainen ja tajuta, että halusit sanoa vain...
Ole mulle kaunis
kohdattiin silloin kerran
ja minulla liian kiire näyttää
kaikki heti
pyöräytin itseni
nurinniskoin eteesi
ei kaunis näky
eikä sinulla mitään tarvetta
syväanalyyseihin
milloin opin
että ihminen nurinpäin
ei näytä hyvältä
milloin opin
että jokainen meistä
haluaa ainakin ensin
sen hyvännäköisen
Ja niin usein tunsin olevani kaikissa ihmissuhteissani pelkkä...
Amatööri
toivoin tulevani ymmärretyksi
kertomalla ajatuksistani sadoin sanoin
luulin kunnioittavani sinua
avaamalla sydämeni eteesi
ei ollutkaan niin helppoa
sinun mielestäsi olisi tarvittu uusi minä
ja koko joukko-osasto uusia sanoja
ennen sanomattomia
ennen kirjoittamattomia
ja valitettavasti minä en ole
niin taitava runoilija
ihmisenäkin kai amatööri
Oli tilanteita, jolloin halumme eivät kohdanneet ja rehellisyyteni tuotti pelkkää...
Epäonnea
ei sinulle kelvannut
rehellisyyden nimessä tunnustettu
tunteettomuus
vai oliko se tunnetta, joka ei
kohdannut sinua juuri silloin
tai tuskin koskaan
sinuahan silloin loukattiin
verisimmin kai ikinä, riistettiin
ja petettiin
ja minuun koski se, että vain
tietyllä tavalla tuntemalla
voisin olla sinun lähelläsi
se, että meidän tarpeemme
repivät rikki rakkauden, joka
olisi voinut olla elossa
joka olisi voinut olla juuri sitä
mitä sinäkin toivot
mitä minä haluan
aitoa ja puhdasta
vaatimatonta ja kevyttä
jotkut kutsuvat sitä ystävyydeksi
jotkut muut taas epäonneksi
rakkaudessa
Niinpä niin. Ei ole helppoa olla ihminen - epätoivoinen ihminen. Mutta periksi ei anneta.
Mistä löytää se meille juuri oikeaa rytmiä soiva...
Rakkausrumpu
puhutaan salaa sydäntemme
pehmeillä ja varmoilla liikahduksilla
annetaan lyöntien rummuttaa
kiihkeydellään rakkautemme määrää
sydän ei valehtele ja se kuulee parhaiten
vain toisen sydämen totuuden
Joskus tuntuu, että etsimällä vain työnnän kauemmaksi sen mitä kaipaan.
Onneksi sinä, kuka olitkaan, annoit niihin hetkiin...
Pisarasi
katsoit minuun ymmärtäen
ainakin haluten ymmärtää
ja annoit pisaran toivoa
sen pisaran sivelen silmilleni
ja katson sen läpi uudelleen
näen askeleen eteenpäin
ethän vähättele
pisaran voimaa
Pisarassa on kaikki.
Entä sitten palvonta? Ihanaa olla sen kohteena, mutta joskus tulee aika kohdata...
Näkymättömän sortuminen
suitsuttakaa, palvokaa
huokailkaa ihailunne
sokaiseva harso
langetkaa jalkojeni
juureen uudelleen
ja kohottakaa minut
pylvään päälle
sen ohuen ja huojuvan
läpinäkyvän ja hiljaa
vakaasti murtuvan
mutta muistakaa
se en ollut minä
(vai olinko kuitenkin)
joka pylvään rakensi
tuo läpikuultavan kevyt
niin äänekkäästi kaatuu
minun rakentamani
sinä ja hän arkkitehteinä
sirujen keskellä
laulamme toisillemme
lähempää ja selvemmin
Laulamme lähempää selvemmin.
Saisinpa laulaa vielä kerran sinulle, joka...
Teit minusta enemmän
teit minusta enemmän minut
voiko ihminen enemmän
antaa kuin vapauden heikkoudelle
voiko ihmisyydeltä enemmän
vaatia
tekoja tietoa, taitoako?
vai mahdollisuus kääntää
vatsapuoli ylöspäin
ja armahduksen toivo
siinä kaikki rakkaus
siinä lämpö ja turvallisuus
sitä sinä olit
kuin lämmin haude
kipeällä vatsallani
Tällaiset ihmiset ovat aarteita.
Tielleni on kuitenkin eksynyt myös heitä, joiden kanssa minusta on kasvanut....
Liikuttumaton
en pelkää enää pakoasi
en lamaannu
tulen luoksesi tällaisena
ja katson perääsi
rauhallisin mielin, jos
päätät kadota
mutta minä valitsen
minun seuraavan siirtoni
enkä pelkää sinun
liikkeittesi voimaa
niistähän puuttuu vain
se jokin, joka
liikuttaisi minua
mutta jos liikutkin kohti
miten minun silloin käy?
Tulla kohti onkin jotain todella pelottavaa, sillä silloin on kohdattava avoimesti, otettava haaste vastaan, kyettävä vastaamaan...
Kyllä tai ei
et tahdo sanoa ei
koska pelkäät menettäväsi
uskosi omaan hyvyyteesi ja
oikeutukseesi elää
sanot aina kyllä
nyt olet ansainnut elämän
mutta menettänyt
elämänhalun
Eli sanomalla ei, voi vastaan tulla...
Menetyksiä
onhan siinä riskinsä kun jättää
viimeinkin väliin sen viimeisen kerran
voi menettää monta unetonta yötä
monta hekumallista pakohetkeä
monta hunajaista viritelmää
uuden toivon taivaalla
voi menettää monta helvetillistä
tunteen taistoa
ja kun ne on menetetty, kuinka
vähän heistä on lopultakaan jäljellä
sinun elämässäsi
sen suurimman rakkauden haudalla
ei kasva edes jäkälä
Menettäessään voi saada ja ihmisestä voi tulla...
Kevyt kuin henkäys
äly on jättänyt minut
vapauttanut ajattelun kahleista
siinä hinta niistä monista
pudotuksista
jäljellä henkisyys
niin ainakin on sanottu
vielä kun tietäisin mihin sitä
käytetään
muuhun kuin leijumaan
tavoittamattomissa
Oppia ikä kaikki, henkisyydelläkin on paikkansa ja olenhan palannut jo maan pinnalle. Parasta on, kun aina voi uudelleen nousta leijumaan. Ja mikä kaikkein parasta, voi sanoa pelkäämättä enää hullummaksi tulemista...
Hullutellaan
opeta minulle kärrynpyörä
ja tehdään yhdessä monta sellaista
koskaan ei ole liian myöhäistä
hullutella itseään irti vakavuuden
ja pysähtyneisyyden koukusta
jossa riippuminen on kyllä
yksinkertaista mutta puuduttaa pian
lihaksesi ja lopulta et osaa
edes kävellä
Ja järjestää sen kunniaksi...
Entisten hullujen kokous
siinä me istuttiin epävarmoina
toistemme mielialan mutkista
me omituiset mutta
ihan tavalliset kai sittenkin
ihmeteltiin
miten nuo niin kummalliset
voikin olla niin normaaleja
olla niinkuin kaikki
siinä me yritettiin tottua
olemaan sittenkin tavallisia
eikä siihen heti totu eikä
helposti haluakaan
Silti sanon käsi sydämellä...
Jo vain hulluksi
minun epäillään tulleen hulluksi
niin, eivätkä he tiedä, miten
terveellistä se on
olenhan jo sanonut ennenkin sen
ja näin se menee
kun toiset luulevat, minä tiedän
alan parantua elämään
Kirjassa on neljä osaa: osa 1 Sanoin hyvästi - niin sanoi aurinkokin osa 2 Näin kivessä fossiilin, fossiilissa uuden sieluni osa 3 ...