perjantai 26. maaliskuuta 2021

 Kirjassa on neljä osaa:

osa 1  Sanoin hyvästi - niin sanoi aurinkokin

osa 2  Näin kivessä fossiilin, fossiilissa uuden sieluni

osa 3  Näin kolme aurinkoa, sinä olit niistä yksi

osa 4  Enkelin siipisulka tyynyn alla

OSA 1 - Sanoin hyvästi - niin sanoi aurinkokin

Auringonpimennys

 

rakkautta niin paljon

jossain muualla

jossain lähellä

kosketusetäisyydelläkin

 

ja minua polttaa taas kaipuu

kääntää sieluni selkä

ja unohtaa rakkauden outo veto

 

muistaa kovuuteni hellä turva

joka ei vaadi muutosta

 

ei lyö tietoisuuden tikareilla

suoraan sydämeen

 

mutta kun muurista vain palat

putoilevat itkien pois ja

valo häikäisee kipeästi

 

en voi enää muuta kuin toivoa

auringonpimennystä

 

Tulit silloin kerran ja...

 

Veit minut

 

silmäsi kauneimmat koskaan

katsoivat minuun kerran

yhden ainoan kerran

ja olin vain sinun, vain sinun

 

sanasi suloisen mitäänsanomattomat

saivat minut uskomaan kaiken

tiesitko, että veit minut kokonaan?

 

hukuin silmiesi avuttomuuteen

kuristuin käsiesi koskemattomuuteen

näännyin sanojesi selittämättömyyteen

 

se oli niin kaunis kuolema

 

Se oli kaunista, kunnes jäljellä oli enää...

 

Muotti sinusta

 

valkealla hiekalla kehosi painauma

mahdun siihen juuri sopivasti

 

hiekassa vielä ihosi tuoksu

taivaalla tyhjyys ja tässä minä

 

muotti sinusta valkealla hiekalla

hyväilen sitä, en enää sinua

 

Olit mennyt, mutta aloin muistella kuinka sanoit kerran...

 

Ei sinun tarvitse

 

Olin niin väsynyt, täysin voimaton

ja sinä sanoit -

ei sinun tarvitsekaan jaksaa

ei sinun tarvitse pystyä

 

niin sanoit

 

ja toit elämääni enemmän valoa

kuin kirkkain aurinko

enemmän väriä kuin

värikkäin sateekaari

 

toit minulle rakkauden

kauneimmassa muodossaan -

hyväksynnässä

 

Annoit ensin sen, mitä eniten kaipasin, mutta sen jälkeen sanoitkin minulle...

 

En osaa, sinä osaat

 

sanoit etten osaa rakastaa

en osaakaan

en ole koskaan osannut

 

osaan vain odottaa uutta pettymystä

 

sinä osasit rakastaa, osasit todella

paremmin kuin kukaan koskaan

 

osasit myös leikkiä rakkaudellasi

jumalaisen julmasti

 

rakastit minulle vahvan uskon

kaiken katoavaisuuteen

 

Ja silloin minusta kasvoi todellinen...

 

Kuningatar

 

tässä näette katkeran naisen

karkuun kannattaa nyt juosta

 

äksy ja kaikkeen tyytymätön

se olen minä - kyyninen käärme

 

käryää pahasti syvällä sielussa

loputon liekkimeri kaunaa roihuaa

 

varokaa siis; katkera nainen on

demonienkin rinnalla kuningatar

 

saanko silti enkelin siivet lainaan?

 

Saan toki, kunhan muistan että ne ovat sittenkin vain...

 

Lainasiivet

 

mitä tapahtuu kun kyyniselle käärmeelle

annetaan enkelin siivet lainaan?

 

ne kasvavat ensin niin valtaviksi

että niiden aiheuttama tuulepuuska

kellauttaa kumoon kaikki

lähietäisyydelle uskaltautuvat

 

sen jälkeen katkeruuden syövyttävä kuohu

kutistaa ne olemattomiksi tyngiksi

joilla voi ainoastaan taputtaa

itseään vaivalloisesti olkapäälle kysyen

 

kannattiko tämä sittenkään?

 

Katkeruus syövyttää, silti mietin edelleen tätäkin vaihtoehtoa - entäpä...

 

Jos olisin pitkävihainen

 

voisin kutoa katkeruuden verkon

pyydystäisin siihen sinut rakkaani

olisin musta leski ja sinä

 

ansassa räpistelevä saaliini

 

kielletyn hedelmän karvaanmakea tuoksu

houkuttelevan mehevä palkinto

herkkupala noutopöydässä

 

kyynelten kostuttamalla surun seitillä

kivulla kudotulle kankaalle katettuna

 

minulle rakkaani, minulle

 

Mutta kuitenkin kaiken pimeyden keskelläkin toivoin vain salaa, että...

 

Näet minut

 

näe minut

älä näe vain ääriviivojani

näe sisimpäni salattu kieli

salattu sieluni, sinulle varattu

 

Sieluni ei ollut kuitenkaan kevyttä, ei helppoa avata ja löytää. Se oli...

 

Salaisempaa

 

joillakin on salarakas

salaseura tai salakavala salasairaus

 

minulla on salasuru

salaperäisessä

salasielussani

 

salaistakin salaisempi

surullistakin surullisempi

 

Se oli kai liian salaista löytää, liian painavaa meidän jakaa. Annoin lopulta periksi ja vain...

 

Valuin pois

 

valuin menneisyyteni kuonavesialtaan

tyhjentymisaukosta

eilisen jätevesijärveen

 

uiskentelemaan ja kalastelemaan

katkeruuskiiskiä ja surusinttejä

 

pieniä, mutta tavattoman

sinnikäitä otuksia

 

Siellä ollessani muistelin, kuinka sinussa tosiaan oli sitä jotain ja yksi ylitse muiden...

 

Taitava sydämesi

 

sydämesi pompahti kuin ohjus

kun pääsit riittävän lähelle uhriasi

 

lähestyit silloin niin viattomasti ja hitaasti

epävarmasti horjuenkin

 

niin, kukapa olisi uskonut sinun olevan

täysin vastustamaton

 

saalistaja ilman armon pilkahdustakaan

vieterisydämesi aina valmiina iskuun

 

sydämesi pinnalla pienet hampaat

sydämesi uumenissa tunteeton huippukoneisto

 

Minulla oli vain värisevä...

 

Kanteleeni

 

painan poskeni lämpimään syliisi

herkkyyden hellää säveltä soin

 

kuuletko sen äänen, hyvin hauraan

se soi sinulle, joka et sitä sammuta

et tänään, et nyt

 

sammutat sen sitten, kun olet kyllästynyt

tuon sävelen ainaiseen monotonisuuteen -

sinun korvissasi

 

tahdot minun soivan eri tavalla

pelkään

 

tahdot kokonaan uuden soittimen

erinäköisen, villin, ehkä sähkökitaran

tämän kanteleeni tilalle

 

tahdot jotain räväkämpää

 

antaisitko minulle mahdollisuuden?

saanko yrittää tehdä sinulle kanteleestani

sähkökanteleen?

 

riittäisikö se sinulle - kuulemaan minua?

 

En jaksanut rakentaa uutta soitinta ja kaikki alkoi olla lopultakin täysin...

 

Turhauttavaa

 

saalistava vieterisydämesi osui napakymppiin

ja kävin tutkimassa  maanpintaa

 

mutta minullapa on vieterijalka

tiedätkö mitä se tarkoittaa?

 

sitä, että työsi on loputonta minun

kohdallani

iskusi turhauttavia - sinulle

 

jotakin minä olen sinulta oppinutkin

 

Olin oppinut nousemaan ylös nopeasti, mutta en ollut vielä oppinut, että sinä todellakaan...

 

 

Et huomaa

 

et tainnut huomata, kun avasin sinulle koko sieluni

et ehkä välittänyt

mutta annoin ruumiini lisäksi - kaikkeni

etkä siitäkään paljoa piitannut

sinulle se oli vain yksi ohikiitävä tuokio

sinulle se oli - vain

 

huomasitko kun etsin katseesi takaa

rakkauden itua, jota olisin voinut

ilon kyynelilläni kasvattaa

 

et tainnut huomata minun ollessa sylissäsi

että elin enemmän kuin koskaan

 

aistitko kosketuksestani aidon tarpeeni

kurkottaa syvälle sieluusi

 

näitkö silmissäni epätoivoisen

kostean kaipuun päästä lähellesi kokonaan

löytää luotasi koti -

en tainnut sittenkään huomata?

 

Et huomannut, etkä pahemmin piitannut, koska...

 

Sinut oli kastettu

 

sinut on kastettu viinan, viskin ja oluen nimeen

huuruisen koskenkorvan kuohuihin upotettu

korvia myöten

 

mitä sinusta syntyi

 

oletko nyt uudestisyntynyt alhaalta

etanolin ikuiseksi lapseksi

lupaatko seurata uskollisesti

 

lupaat varmasti, lasi lasilta, pullo pullolta

kohti humalataivasta

kirkkaisiin kuohuihin hukkua haluat

 

tapahtukoon sinulle uskosi mukaan

 

Senpä takia olimme vain pienen ohikiitävän hetken...

 

Kahdestaan

 

käsi kädessä, pimeyden sylissä

poski poskea vasten

yksinäisyyden kylmässä kainalossa

 

me kaksi

 

toistemme menneet eilisen haaveet

kylki kylkeä vasten

kituvan rakkauden väsähtäneellä

taikamatolla

 

sinä ja minä

 

suu suuta vasten tyhjyyden yllä leijuen

putoamista odottaen

hapertuneesta seitistämme turvaa hakien

 

painumme syliemme petolliseen rauhaan

 

Joka tapauksessa aina uudestaan koitti uusi...

 

Voimaton aamu

 

minuutti minuutin perään

kohti jotakin paettavaa

ja sisälläni epävarmuuden miekka

sivaltaa rauhalta siivet

 

tässä aneemisessa aamussa

valokin syttyy kelmeänä

ja silmäluomissa eilisten muistojen

ylöskaivettujen ruumiiden painot

 

huokaavat huomiselle

 

Lopulta kävi niin, että...

 

Ainoa mitä näin

 

miten voi näköalat kadota kokonaan

silmissäni sumuvaippa

sielussani surupeite

 

vain kivun kestävä kosketus

kaiken kattava katoavaisuus

 

ainoa uskoni, ainoa mitä näen -

näkemättömyys

 

Mutta onneksi minulla oli jäljellä...

 

Pieni illuusioni

 

taioin maailmalle hetkeksi

ojentuvat kädet, avautuvat nyrkit

 

kaadoin lasiin satumaisemani rippeet

ja tyhjensin vakaasti

 

avoin kätesi poskellani hiljaa pois hiipuen

pikarin pohjalla illuusioni imelä tuoksu

 

Ihana illuusioni tuotti lopultakin vain epätoivoisen toiveen...

 

Sanoisit sen edes mielikseni

 

rakkauden nälkä saa syömään mitä vaan

ryömin lattialla murusia keräten, niistä

voimaa ammentaen - turhaan

 

kaivan matoja maasta, revin kaarnaa puista

 

rukoilen kauniita sanoja

olen valmis luopumaan arvokkuudestani -

jos sitä on ollutkaan

 

säälittävää ruikutusta

ja vain rakkauden takia

 

sen, joka on saanut minut itkemään

enemmän kuin kaikkien maailman nälkäisten

lasten hätä yhteensä

 

vain rakkauden takia

 

Sanoit sen kyllä, mutta et tehnyt vaan päätit että...

 

Sinulla on aina uusi

 

en tiedä miten selviän siitä

että kylmyytesi

olikin paljon suurempaa

kuin luulin

 

miten voin selvitä siitä

että minulla ei ole muuta kuin

tämä pettymys

ja sinulla aina uusi alku

 

Selvisin kuitenkin kun muistin, että lopultakin oli niin, että...

 

olit minulle haaste - olin sinulle matto

olit minulle näytönpaikka

olin sinulle lepopaikka

 

olimme toisillemme

mahdollisimman sopimattomat

persoonan paikkausvälineet

 

Niinpä päätin vakaasti ja käsi sydämellä...

 

Unohdan

 

hetkeen en ole muistanut sinua

enkä aio sitä surra

 

unohduin tuntemaan elämän hivelevää lämpöä

ennen viimeisen pisarasi putoamista

ikäväni kuivuneeseen joen uomaan

 

Jostain käsittämättömästä kohtalon oikusta pisarastasi kasvoi...

 

Möykky

 

näille kyynelille ei tule loppua

eikä tälle vihalle näy pohjaa

tälle katkeruudelle ei löydy

tarpeeksi syvää merta

 

itseinholle minussa ei löydy

tarpeeksi vahvaa vastaanottajaa

 

tämä saastainen möykky on

liiskannut hyvien päivien

hauraan haamun alleen

 

nämä kyyneleet eivät kuivu

sillä viimeinen pisarasi olikin

valtameri

 

Odotin pientä ja hempeää kaipuun pisaraa, mutta sainkin enemmän, sain valtameren ja sain...

 

Sarvet

 

kasvatin pirun sarvet itselleni avuksi

terävät ja tulikuumat

 

niillä sohin lähimmäisiäni minkä ehdin

hännälläni huiskaisin hiekkaa vielä silmille

 

enkelin siivet ruttasin ja heitin nurkkaan

 

ja voi, miten paljon nuo sarvet painavatkaan nyt

vaikka niistä on jäljellä enää savuavat aukot

 

Olin lopen uupunut sinuun, sinun totuuteesi. Sisimpäni kaipasi totuutta ja huusi...

 

Satuta ja herätä

 

satuta minua totuudellasi, sillä valheesi

estävät minua heräämästä ja löytämästä

omaa tietäni ajallaan

 

vai onko minun ajastani tullut sinun omaasi

ja elämääni vihdoin löytynyt sinun kauttasi

 

korkeimman varjelus?

 

En kaivannut varjelustasi. Halusin pois tuosta unesta. Huomasin, että vaikken ollut osannut mielestäsi rakastaa, jossain mielessä...

 

Rakastin liikaa

 

rakastin sinua - usko pois

vaikka liitelinkin perhosen lailla

tunteesta toiseen

 

ei se rakkauttani vähentänyt

 

sanoit rakastavasi minua ja minä

uskoin kaiken

 

silloinkin kun palvoit sitä entistä

suurta rakkauttasi

teit siitä alttarin ja vaadit

minutkin mukaan yhteiseen

jumalanpalvelukseen

 

silloinkin minä rakastin

 

sinun jumaliasikin minä rakastin

 

Taisin luopua jostain, mikä ei sinulle kuulunut ja aloin laskea...

 

Montako sydäntä

 

muistan kasvosi siinä omieni lähellä niin

että en enää nähnyt tarkasti

 

tunsin vain hengityksesi tuulen

aistin hehkuvan lämmön ja

huuliesi malttamattoman kutsun

 

en tiedä parempaa

en muista mitään kauniimpaa

en tunne suurempaa

 

vedit minusta silloin osan itseesi

osan jota kutsutaan kai sydämeksi

tai sieluksi

 

se kulki huuliesi kautta sinun

omaisuudeksesi

 

mitä sinä sillä enää teet?

 

kun kasvosi ovat jo jossain muualla

montako sydäntä sinä tarvitset?

 

Niin, montako sydäntä sinä tarvitset ja montako minä, kun halusin lopultakin...

 

Olla vain

 

silloin kun en vielä ollut, hain iholtasi varmuutta

saada olla  vain

olla nainen, olla kaunis, olla ruma

olla, olla mitä vain

 

tyhjä tila ihojemme välillä täyttyi ontoilla sanoillasi

kostea kielesi korvalehdelläni puhui selkeästi

 

jossain kaikui kuin vieraalla kielellä

 

olet hullu, olet lapsellinen, olet epätoivoinen

olet, olet aina vain

 

ja kaikesta huolimatta loppumaton halu

olla ihosi lähellä, kaukana sinusta

kun ei muutakaan ollut

olla vain, vain olla

 

Jäljellä oli vain yksi vaihtoehto...

 

Nousen junaan

 

odotan usvaisella laiturilla neljättä junaa

viimeistä tänään

 

kolme junaa jo meni ja vei mennessään

uskon, toivon ja rakkauden

 

vielä on jäljellä epätoivon savuinen höyryveturi

 

joka puuskuttaen saapuu noutamaan

kaikki pettyneet ja unelmansa unohtaneet

 

ja kuljettaa heidät läpi ahtaan

pitkän ja säkkipimeän tunnelin

 

laiturille numero yksi

 

Aloittaako alusta? Muistin erään toisen alun, jolloin matkaan lähtiessä kaikki oli jo liian...

 

Haurasta

 

"kuin haurasta lasia, niin herkkä suhteemme"

kuiskasin hiljaa, etten särkisi sitä

 

se oli aavistus todesta, kielletystä heikkoudesta

 

vahvuuden valtakausi, pitkät naamiaisjuhlat

jossain haurasta lasia

 

vihan kantaman kapinan päättäväinen itsepäisyys

taustalla hiljainen helinä - jalkapohjiin painuneet sirut

 

vahvana on niin vaikea kantaa mukanaan haurasta lasia

 

Vahvuus päättyi hauraaseen uskoon ja ymmärrykseen siitä, että...

 

Aina ei voi ymmärtää

 

ymmärsin viimein, ettemme ymmärtäisi koskaan

enkä minä pääse tuntemaan kanssasi

sielun kumppanuutta

 

pitkät vuodet jossain kaukana

yksinäisyys seuralaisena

 

ymmärsin viimein, ettei meillä ollut koskaan

ollutkaan avaimia toistemme maailmaan

toistemme ihon alle

 

kun olimme ensin repineet pintakerroksemme

verihaavoille tietä etsiessämme

ja kovettaneet arvistamme kovemman kuoren

kuin uskoimmekaan -

 

ymmärsin sentään viimein

 

Ymmärsin myös, että ymmärtäminen ja oppiminen oli vieläkin liian tuskaista ja lopulta halusin vain...

 

Kiveksi

 

kipuja siellä täällä ja aina siellä eniten

missä on herkin aisti

 

tietenkin se on niin - luonnollisesti

 

silti toivoisin kovettuvani

saadakseni jo rauhan

 

menkööt samalla kaikki

pumpuliunelmat ja höyhenhaaveet

 

kivi on kylmä ja kivi on kaunis

kiveen ei satu ja kivellä saa istua

 

Halusin olla kivi. Samalla halusin olla kevyt. Se oli vaikeaa, niin kuin...

 

Sinä yönä

 

sinä yönä taivas ei pudonnutkaan päälleni

ja ei kai sinunkaan ylläsi tähdet

tanssineet niitä loistavia kuoleman tanssejaan

 

sinä yönä salamat eivät lyöneet

tulta varpaistamme läpi kosteiden kehojemme

eivätkä hekuman hikikarpalot hukuttaneet

meitä silkkilakanoihimme

 

ei sinä yönä

 

sinä yönä me roikuimme toistemme

ikävän kahleissa kiinni sydämet vereslihalla

kykenemättä rakastamaan pisaraakaan onnea

yhteiseen yöhömme

 

kykenemättä unohtamaan

 

En kyennyt olemaan kevyt kuin perhonen, enkä kova kuin kivi vaikka yritin. En kyennyt unohtamaan sitä, mitä...

 

En olisi tahtonut oppia

 

en sittenkään olisi halunnut

lähteä tälle pitkälle pimeälle matkalle

 

en, vaikka tänään osaan pelätä

jo ihan kaikkea, sinun varjoasikin

 

en minä olisi halunnut oppia niin paljon

 

olisin halunnut kyetä tanssimaan

varjosi kanssa ja pysähtyä suutelemaan sitä

 

mutta nyt tanssin yksin ja suutelen

salaa peiliäni

 

Ja lopulta seisoin...

 

Elämäni raunioilla

 

kun seisoin elämäni raunioilla huomasin

avaran maailman avautuneen silmieni eteen

 

ei enää paksuja seiniä - vain tuuli

näköalat silmänkantamattomat

 

ja kun katsoin ylös, näin tähtitaivaan

äärettömän avaruuden

 

Olin nyt valmis kiittämään vapaudesta, vaikka sitä seurasikin...

 

Järistys

 

episodin päätös ja viimeinen huokaus

ensimmäinen hento liike

kohti oviaukkoa valoon

 

värähdys suupielessä

tulva-aallon siemen silmissä

 

huomaamaton järistys -

kahdeksan richteriä

luopumisen asteikolla

 

Oli aika jättää jäähyväiset eräälle menneelle ja kutsua...

 

Tuuli, tule ja vie pois

 

hautaan asetan menneen

hiekkaa hiukan heitän ja mullalla peitän

tasoitan, en muistokiveä tahdo jättää

en tuoreita kukkiakaan tuoda

 

alle lehmuksen varjoon jätän

menneen kivun, annan ruohon kasvaa

villiintyä ja peittää tään paikan

unohduksiin jättää

 

päivänkakkara kertokoon

salaisuuden tuulelle, valkovuokko

viestiköön kuolleesta kauneudesta

kadonneesta kaipauksesta

 

tuuli, tule ja tuiverra lujaa - luvallani

 

Ja vihdoin oli tullut aika nostaa myös...

 

Ankkuri

 

nyt vasta olen nähnyt palan

omaa syvintä heikkouttani

 

olen etsinyt vahvuutta

ja törmäsin hiuskarvaan

josta riippuin tonnin painoinen

pimeyden ankkuri pohjaan

kiinnittyneenä

 

nostetaan ankkuri

nostetaan se

hiuskarvan varaan

 

 

 

OSA 2 - Näin kivessä fossiilin - fossiilissa uuden sieluni

 

Turhautunut kaivaja

 

mistä tietää milloin kaivuu tulee lopettaa

milloin kuoppa on riittävän syvä

 

ja milloin on annettava periksi

ja myönnettävä että aarre on

jo löytynyt

 

että tuo kiveen jämähtänyt

ankea fossiili tuossa

on nyt se oikea?

 

Löydöt eivät aina tuota sitä tulosta, mitä me odotamme. Löydöt voivat olla parempia kuin miltä ne ensin näyttävät. Kannattaa pysähtyä tutkimaan fossiilia, ymmärtää ettei enää kannata olla...

 

Hippasilla

 

aina ennen olin hippasilla kuoleman kanssa

sitten päätin

pidetään toisillemme tänään seuraa

silitellään ja vierekkäin nukutaan

ja on meillä jo aika hyvät välit

en potkinut kuolemaa lattialle

ja se antoi minulle peiton kokonaan


Kuolema kumppanina uskallan katsoa elämääkin silmiin rohkein katsein ja jopa toivoa että...

 

Silloin kun jäädyn

 

kun jäiset pohjoistuulet

viiltävät ilolta terälehdet

viimeisetkin pelon pakoreitit

jäätyvät umpeen

ja itsetunnon Himalaja

kääntyy nurinpäin

toivon vieläkin löytäväni

sen arktisen armahtajani

joka ei kavahda

jääkylmää kainalossaan

 

Sillä...

 

Sulan aikanaan

 

mitä tehdä surulle joka ei suostu loppumaan

ei vihaamalla, ei ikävöimällä, ei unohtamalla

 

mitä tehdä sille

 

antautuako sen syvälle syksylle

syysmyrskyn kylmiin kouriin kaivautua

 

kasvaa yli talven kohti kesää

ja antaa lämmön sulattaa surun jää

 

niinkuin aurinko tekee -

jäältä lupaa kysymättä

 

Joskus odottaminen on hyvästä, joskus hyvästä on vain...

 

Luopuminen

 

luopuminen vaatii uskoa uuteen

siihen, mikä ei vielä edes ole

nähdä näkymätön

uskoa uskomaton

elää elämätön

astua tyhjyyteen ja luottaa, että

siipien kantavuus testataan vain

lennon aikana

 

Hyppääminen tyhjän päälle ei ole helppoa, sillä se vaatii rohkeutta ja usein ihminen miettiikin...

 

Pienuus - hyvä vai paha

 

joskus kuvittelen olevani paljon pienempi kuin olen

se voi olla hyväkin asia

 

voi leikkiä huomaamatonta ja luulla

että se onnistuu

 

voi jättää isot tehtävät isoille ihmisille

voi siirtää suuret haaveet suurille ihmisille

 

säästyy turhalta ponnistelulta ja jää

aikaa vain ihmetellä ja olla

 

jää ehkä myös jotain saavuttamatta

 

mutta jos huomaakin olevansa iso

aikuinen ja vastuullinen

 

vaatiiko se liikaa

olla itsensä kokoinen?

 

pitääkö sitä varten hylätä pienuus?

 

Ei tarvitse, sillä olemme matkalla...

 

Ihmisyyteen

 

ei ole täydellisiä ihmisiä

mutta on täydellinen ihmisyys

sen sisään mahtuu haavoittunutkin

ihminen

 

Joten mitä hätää tässä on, vaikka usein käykin niin, että...

 

Vuorosanoja etsin

 

kun unohtaa näytelmän sanat

on kai pakko improvisoida

tai sitten

antaa kuiskaajille töitä

ja antautua nöyrästi

kuulijan paikalle

 

Siihen tarvitaan hiljaisuutta, jolle...

 

Vastaan kyllä

 

hiljaisuudessa kuulen parhaiten

sydämeni kysyvän sykkeen ja

kun rauhoitan mieleni pauhun

voin vastata itselleni kyllä

 

Kyllä, mikä mahtava sana. Kyllä elämälle! Mutta ei se ole helppoa, on paljon pelkoja ja joskus sana kyllä on kuin...

 

Tasapainoilua

 

yritän ottaa askeleen ulos turvasäilöstäni

tunnen voimieni vilkuilevan

epäröivästi ympärilleen

 

jaksanko siirtää jalkaani

vai jääkö se puolitiehen?

 

se ainakin on varmaa, että tuossa

asennossa menetän taatusti

ennen pitkää voimani ja tasapainoni

 

Niin, pitää osata päättää vaikkapa, onko...

 

Hyvä olla yksin vai ei

 

yksinäisyydessä on monta hyvää puolta

jos ei halua, ei tarvitse muistaa mitään

tosiasioita itsestään

ja voi unohtaa kaikki tosiasiat muista

 

yksinäisyys voi antaa, mutta se voi myös ottaa

se voi antaa kyvyn tiedostaa hetki

mutta se voi viedä kyvyn tiedostaa totuus

 

yksinäisyys pitäisi olla pakollista

mutta vain oikein annosteltuna

 

Sillä yksinäisyys voi olla myös...

 

Näkösuoja

 

valitsin yksinäisyyden

vai valitsiko se minut?

ehkä kumpaakin

ympärilläni se riippuu

kuin tiheä verkko

kudottu sekunnin silmukoista

kirjottu tunti tunnilta

päivien peitteeksi

vuosien viitaksi

estämään näkemistä

 

Se voi olla lisäksi...

 

Aina sitä samaa

 

ties kuinka mones kerta kun otan nuo avaimet

harkitulla liikkeellä seinältä kaulaani

samalla tavalla, päättäväisesti

avaan tuon keltaisen oven ulkomaailmaan

ja katselen eteistä hetkisen ovella seisten -

arvioin sen kutsuvuutta

 

ties kuinka mones kerta kun kävelen

 nuo portaat alas, tuijotan noita kuluneita seiniä

kuljetan koiraa tutulla lenkkipolulla

ja kysyn itseltäni; mikä on kaiken tämän

toistuvan tarkoitus

ties kuinka monennen kerran

enkä saa mitään vastausta, enkä odotakaan

 

Yksinäisyydessä voi käydä myös näin...

 

Kuka sen kissan hännän nostaa

 

olen yrittänyt nostaa häntääni

omin käsivoimin sitä ylhäällä roikottanut

mutta palkinnoksi olen saanut vain

halveksuntaa ja kummastusta

 

häntä on menettänyt oman voimansa

ja minä olen kasvanut kieroon

hännän päästä kiinni pidellessä

 

ei kai siis tarvitse ihmetellä tuota

palkintoakaan

 

Lisäksi oppii taitavasti sanomaan...

 

En minä, joku muu

 

vastuun pakoilu kuin taidelaji

luovaa toimintaa joka purkautuu

tulivuoren lailla

ihan itsestään, lupaa kysymättä

silloin kun pitäisi toimia

kuin nappi jota välttämispiru

painaa aina kun huomaa että

pitäisi tarttua ohjaksiin

ja siltä epätaiteelliseltakin

löytyy luovimmat ideat kautta aikojen

ja selitysmestari löytyy housuistasi

 

Luovuutta löytyy tarvittaessa meistä kaikista. Ethän kuitenkaan halua olla niin kuin...

 

"Kauniit" kesäkukkani

 

viimekesäiset kesäkukat vielä parvekkeella

tilataiteeksi kai kutsua jo voisi

 

törröttävät oksat, harmaankeltaiset lehdet

tököttävät jämäkästi paikoillaan

niitä ei tuuli hetkauta

 

ankeaa kenties, mutta kertovaa

kuivuneet kukat kuin lakastunut elämäni

 

emme me tarvitse vettä pysyäksemme tässä tilassa

me kökötämme oksat töröllään - satoi tai paistoi

 

kesäkukkien voinnilla on väliä, mutta

me olemme helppohoitoisia

 

Niin kuivaa ja pysyvää, yksinäisyyden kestävää. Ja sinnikkäästi haluan silti olla...

 

Erakko

 

puhelimen ääni jo kauan sitten vaimennettu

häiritsee tasaista rauhaani

 

ovikellon soitto aiheuttaa oudon

tanssiesityksen; hiiviskelevä puumailmiö

 

naapuriin törmääminen porraskäytävässä

saa tutkimaan talon arkkitehtuuria;

"kaunis" tuo 70-luvun valaistus

 

päällekäypä ystävä soittaa

äänettömään puhelimeeni, taas

vain kuukausi viime kerrasta

 

nautin yksinäisyyden itsekkäästä

onnesta täysin siemauksin

saan kai itse päättää milloin

avaan sydämeni?

 

Vapaus vallitkoon, sillä onhan ymmärrettävää, että pettymysten jälkeen haluaa elää...

 

Suojattua elämää

 

naamarin takana kasvaneena

sen suojassa oppinut olemaan

viileä, varma ja harkittu tapaus

 

naamio, kuin kiinniliimattuna

kasvoille tuskan tulessa palaneena

ilmeiden vääristymänä

 

otetaan se pois, mutta miten?

 

hiljaa hivuttaen ja kauan satuttaen

vai nopeasti riistäen kasvot siinä

samalla menettäen

 

ei kukaan pakota naamareita

riisumaan - sielu vain huutaa

vapautustaan

 

 

Niin sielu huutaa, eikä lakkaa huutamasta, ennen kuin alkaa...

 

Saven taistelu

 

vaativat äänet vierelläni riistävät voimalähdettäni

sen muodonmuutoksen yrittävät lannistaa

pyytävät mukautumaan sen mielimuottiin

väittävät sen olevan parhaakseni

 

niiden kattava tietämys uhkaa voittaa

sielunsanojeni heiveroiset kuiskaukset

 

taistelen!

olen veriin asti jo sotinut, multaan kaivautunut

sisimpäni syvimmän savipalan löytääkseni

sen savipalan, josta heijastuu roso ja rakkaus -

toinen toisiinsa kietoutuneena

 

Ja uskaltaudumme...

 

Tielle, jota et näe

 

liiku eteenpäin vaikka pelko puristaa

vasten elämän takapenkkiä

 

ryömi etupenkille, tartu rattiin

ohjaa kohti tuntematonta

mutta tavoiteltavaaa

 

ei kohti puuta tai kalliota

vaan sinne missä on avaraa

sinne missä on tie

 

se sinun tekemäsi, jonka näet vasta

kun olet ajanut sen kokonaan läpi

 

Voiko olla parempaa kuin se, että tajuaa milloin mennään...

 

Eteenpäin

 

osaisinpa kuvailla mitä tunsin

kun kipuni sai nimen

ja merkityksen

 

elämäni heiluriovi pysähtyi

hetkeksi

ja antoi hetken

 

jossa tajusin riemuitsevani

siitä ovesta, joka läimäyttää

itsensä vauhdilla takamukseeni

 

ja toivottaa hyvää matkaa

 

Ja voin olla kiitollinen siitä, että minullakin on oma...

 

Taivaani

 

hapuilen korkealle ja yllän vaivoin

koskettamaan tähdettömän taivaani

puolikuuta

 

se on paljon se

 

aurinkoa tähyillessäni poltin silmäni

ja sokeudessani jouduin käymään

taistelun aluskasvillisuuden kanssa

 

tielle vihdoin päässeenä

ryvettynyt hymy huulillani

tyydyn kelmeään valoonkin

 

pääasia, että näen astua

vaikkakin silmiäni siristellen

puolikuun vinossa naurussa

 

Puolikuun vino nauru on parasta mitä tiedän, toistaiseksi, sillä...

 

joskus ajattelen

onnen väistelevän minua

ikäänkuin sillä olisi tuntosarvet

minun elämäni kohdalla

ikävästi värähtelevät ja toisiinsa sotkeutuvat

pessimistin tunnistusvälineet

 

Kuitenkin, puolikuun vinosta naurusta on vain lyhyt matka aurinkoon ja aina voi tapahtua jotain...

 

Odottamatonta

 

voi miten ihanasti kuulas valo

täyttää hämärän huoneeni

oi miten suloinen on tuo valo

joka ei ole kovinkaan kirkas

 

mutta se on täynnä toivoa

 

se on kuin pimeyden läpi

purkautuva uusi lupaus

ilkikurisesti illalle naurava

itsetietoinen odottamattomuus

 

kuin päivä yössä

 

Ja elämä näyttää hetken aikaa olevan...

 

Kokonainen muru

 

etsin täydellistä onnen keksiä

löysin onnen murusia

joista jokainen tuoksui

täydelliselle onnelle

 

Silti en ole vieläkään...

 

Vakaa

 

vakaa kuin kallio, vakaa ja varma

sitä en ole tänään, siksi en tule huomenna

mutta tällaisena kuljen kompuroiden

tällaisena vuolen elämästä ohuita siivuja

joiden läpi näen eilisen varjon ja

huomisen epävarman valonkajon

 

Ja yritän luottaa, että elämä on...

 

Nyt ja vain nyt

 

tämä hetki voi olla huomisen kaunis kaipaus

tai eilisen utuinen unelma

toivottavasti tämä ei ainakaan ole

eilisen näköalattomuuden jatkoa tai

huomisen unohtamisen pakkoa

 

Siihen voin itse vaikuttaa, kunhan vain silloin tällöin olen hassu ja kaikesta huolimatta vain...

 

Hymyilen

 

tänään hymyilen ikkunoille

ja niiden likaisuudelle

hymyilen kauppakassia raahatessani

itselleni

nauran takkuiselle koiralleni

ja kun hymyilen sinulle

sielustani kasvaa kimppu

valkoisia ruusuja jossa piikitkin

kukkivat meille

 

Sillä onnen hetket ovat kuin...

 

Sipaisuja ajassa

 

liian harvoin istahtaa tuo kultasiipi

kädelleni ja silloinkin vain

siivillään sipaisee

 

ei laskeudu levolle

unohdu ajatuksiin hurmaaviin

 

kuin kavahtaisi käden aikaa

katoavaa taikaa

 

enkä voi muuta kuin uskoa uudelleen

vielä joskus se ravistelee kultahileet

iholleni ymmärtäen

 

kaikki on katoavaista, mutta

meidän hetkemme on tässä

 

Ja voin unohtaa sen kuinka kipeää teki nousta...

 

Vuorelle

 

sylini kävi pieneksi ja hyvin hennoksi

yksi lause sen kutisti ja mursi

löysin itsestäni avuttomuuden ja pelon

arvottomuuden ja vihan

yksinäisyyden vuoren

jolla ei ollut huippua minulle -

vain loputon nousu

 

Sillä kultahileet kädelläni minulla on suurempi...

 

Syli

 

ilman onnea niin pieni syli

kantaa vain kasivartesi painon

 

muistatko vielä sen tunteen

kun mikään kantamus ei painanut

enempää kuin enkelin siipisulka

 

sylissäsi on aina kasvunvaraa

enkelin siipisulan verran

 

Ja opin olemaan olematta...

 

Kantaja

 

tämä irtoamaton vahvuus jatkaa kulkuaan

läpi tämänkin päivän

se jatkaa kunnes heikkous viisastuu

kovuus vanhenee

ja minä opin jokaisena aamuna enemmän

kuinka jätetään heinäkorrelle tilaa

tämän kamelin selässä

 

Parasta on se, kun annan periksi ja...

 

Antaudun

 

huojun hiljaa sinne tänne

kuin pieni väsynyt olki tuulenviemänä

 

uupunut hento heinänkorsi

viiman kanssa kauan kamppaillut

 

nämä tuulahdukset kuin

hyväilevät kädet ohjaamassa

 

huojun ihan hiljaa sinne tänne

taipuillen vastustelematta

 

ja tunnen vain elämän liikkeen riemua

kun saan nojautua vastatuulen syliin

 

Vastatuulen sylissä voin levätä täysin rinnoin ja nauttia elämästä...

 

Siltikin

 

yksin nautittu viini

hämärän ajatuksen itu ja

armelias unohdus

 

yksin viiniä, yksin turvallisuutta

 

käsivarteni ympärilläni

yksin nostettu malja

yksin naurettu vitsi

 

kyllä, olen onnellinen - silti

 

Joskus tarvitaan harmautta ja pimeyttä, hiukan myrskytuultakin ja ehkäpä myös...

 

Nauhattomat kengät

 

eräänä repivänä päivänä

sidoin itseni kiinni kengännauhoilla

lähellä kasvavaan mielipuuhun

 

nojauduin myrskytuuleen

ja mietin ihan hiljaa

 

tuulen kyydissä liitelyn olin

jo oppinut liiankin hyvin

 

maanpinnalta katsoen kaikki näytti

niin erilaiselta ja huomasin viimein

en ollutkaan vapauden vanki

ja ikuinen kulkuri

 

olihan puu ja oli tuuli

kuunneltavana

 

Tajusin jotain uutta, olin liidellyt, mutta kuinka ottaa ne ratkaisevat...

 

Askeleet

 

olen yrittänyt eristäytyä

jotta löytäisin erillisyyteni

 

tyhjyyden löysin, mutta

se olikin vasta

ensimmäinen askel

 

seuraava askel on vaikeampi

sen eteen täytyy jaksaa

ponnistaa itse jalkaa korkealle

 

tähän mennessä olen antanut

itselleni mahdollisuuden

vain pudota

 

 

Näin edessäni...

 

Portaat

 

pölyiset portaat jonnekin

askelmilla viimeinen toivo

 

jäljetön tomuisuus

hiljainen koskemattomuus

 

vielä portaat erottuvat

ja ne odottavat vaieten

 

vielä pöly ei ole

haudannut niitä alleen

 

ei vielä

 

Aloin tuntea sisälläni...

 

Uhmaa

 

nousisinko jaloilleni vihdoinkin

nousisinko uhmaamaan

heikkoutesi tarraavaa kipua

jonka avulla kiedot minut

 

syyllisyyden verkkoon

 

nousenko ja uskon

salaiseen vahvuuteesi

siihen jonka kouriin

jäin jo syntymässäni

 

Koska elämähän on...

 

Oppia ikä kaikki

 

ensihengähdyksenä sotahuuto maailmalle

ensiravintona sisäistetty tuskanmaito

 

kävelyn tukena kylmät seinät

ilman ikkunoita

 

elämänoppina rakkauden piikkilankateoria

kasvun tuotteena vain eräs yksinäinen ihminen

 

Huomasin, että elämäni on lopultakin itse aiheutettu...

 

Helvetti

 

pelkään aina vihaasi

halveksuntaasi

jopa kummeksuntaasi

 

niin kauan kun jaksan

pitää kiinni

tästä helvetin pelosta

 

minun on turha yrittää

valehdella itselleni

että minä elän

 

olen kuollut sillä

minun elämäni riippuu

sinun valinnastasi

 

enkä edes tiedä

minkä kohtalon olet

minulle tänään valinnut

 

On asioita, joiden sitovuus ei täytä rakkauden tunnusmerkkejä, siksi...

 

Tahdon ajelehtia pois

 

napanuora kaulaani kiertyneenä

hengitykseni vinkuu viimeisiään

 

syyllisyyden ja velvollisuuden

hirttoköysi tiukasti hiertämässä

 

vapaudesta ei tietoakaan

kaleeriorjana syntymästä asti

 

elämä luovutettuna

napanuoralla tanssijoille

 

sinulle ja minulle

 

häpeän halvaantuneessa kädessäni

vapauden viidakkoveitsi valmiina iskuun

 

tarvitaan vain yksi liike häpeään

suostumattomalla kädellä

 

päästämään lautta ajelehtimaan

yönsinisen taivaan alle

 

On jotain, joka ei ole sinun omaasi, vaikka onkin...

 

Häpeällistä

 

häpeä saa häpeämään sitä

että joutuu häpeämään

 

sen spiraalilla ei ole loppua

lopusta tulee alku - aina uudestaan

 

ja vihdoin mietit enää sitä

miten voisit välttää häpeää

 

elämättä jättäminenkään ei auta

sillä häpeä herää eloon

kuolleessa hengessäsikin

 

ehkä se ei olekaan sinun häpeääsi?

 

Ja ymmärrän että rakkaus käsitteenäkin on vaikeaa, jos täytyy edes kysyä...

 

Missä sinä olit

 

sinun takissasi oli salainen tasku

ja harmaankarhea kova kangas

 

kauluksessasi kimaltava merkkirivi

pienien sormieni päissä niiden viileys

 

salaisessa taskussasi jotain jännittävää

kauluksiesi viileydessä jotain tärkeää

 

jossain siellä alla olit yksin ja tuntematon

ja sellaiseksi jäitkin

 

minä jäin etsimään sitä salaista sisältöä

kaikista

karheista taskuista

 

Koska en saanut tuntea sinua ja...

 

Haudallesi on matkaa

 

en tullut tänään haudallesi

luulen, että se jäi

täysin tyhjäksi kynttilöistä

 

ja onhan  haudallesi matkaa

satoja kilometrejä

 

muistoosi on silti

paljon pitempi matka

 

tämä ajan kestävä tarpominen

ymmärrykseen

 

Ja sydämestäni purkautui...

 

Huokaus

 

taas tartut kiinni tuohon huokaukseen

tuohon jolla ensi kertaa keuhkosi

kerran täytit

 

ja joka jatkui aina vaan kasvaen mukanasi

syventyen salaa

 

tuo huokausten huokaus

niin suuri ja mahtava

 

kunnes puhaltava tuuli saa uuden sävyn

kevyesti aaltoilevan - herkän ja hauraan

 

tuskin sitä edes kuulet

huokaukseksi tunnistat

 

ja henkäys se vain olikin

 

Kuin viimeinen henkäys ja aloin tuntea...

 

Pientä elämäntihkua

 

kasvot käännettyinä

kohti taivaan tihkusadetta

annan tuon lempeän kosteuden

kasvattaa kasvoilleni hymyn

 

virvoittaa väsymyksen juonteet pois

 

niin kuin arka elämänvoima

on tuo tihkuva vesi

ei se rönsyile - ei ryöppyile

herättelee vain hellästi

 

niin kuin sulhasen koputus

aamuyössä ikkunaan

 

Enkä pelännyt enää, vaikka perässäni kulki loputon...

 

Haamuarmeija

 

takanasi haamujen armeija

helmoissasi riippuen

 

eilen halusit paeta

sulkea silmäsi

niiden utuisilta uhkauksilta

 

tänään annat armeijallesi

muonapalvelua ja sitten kiität

jokaista erikseen

hetken kädestä pitäen

 

eivätkä ne enää hamua helmojasi

 

rinnallasi kulkevat

joskus syliinsä sulkevat

 

kunnes tiedät

kuka oikein oletkaan

 

Matkalla uuteen mukana kulkevat myös nuo...

 

Sydämen saattajat

 

täyskäännös ja huima sukellus

sydänparka roikkuu hirressä vielä

 

siinä köydessä, jonka punoin

niistä mustista riekaleista

 

mutta mustat säikeetkin

hapertuvat aikanaan

ja sydämen liitäessä

kohti vuoria

 

ne lepattavat iloisesti tuulen

laulussa kertoen tarinaa

rohkeudesta

ja vain elämästä

 

kai sittenkin

 

Pian sain sydämeni takaisin, vaikka se olikin...

 

Säröillä

 

sydämeni palasi takaisin luokseni

missä lie kierrellyt ja

harhaillut yksinään

 

pintakerros säröillä mutta

sisin sykkii

kirkkaanpunaista iloa

 

kuoren halkeamista punaloisto

siivilöityy uudella tavalla

 

lempeinä säteinä ympäriinsä

sataen

puroina pirskotellen

 

Ja lopultakin olin niin onnellinen vain siitä, että tajusin jotain...

 

Itsestään selvää

 

voisinpa muistaa vielä huomennakin

sen, minkä tänään tajusin

 

että voin menettää milloin tahansa

jotain itsestään selvää

 

muistaisinpa vielä huomenna

miltä se tuntuu saada omistaa

 

 

OSA 3 - Näin kolme aurinkoa - sinä olit niistä yksi

 

Vielä yksi kyynel

 

tähtesi vuodatin vielä 

yhden kyyneleen

 

se karkasi poskelleni

kun tulit vierailemaan

ajatuksieni kamariin

 

yhden pienen pisaran

merkiksi itselleni -

turhaan en tuntenut

turhaan en hehkunut

 

olit minulle kyyneleen tekijä

ja ilon avaaja

 

olit minulle yksi avain

yksi kivi tähän taloon

 

Kaikella on merkityksensä, kaikesta voi oppia ja olla kuin...

 

Suomalainen kimalainen

 

kimalainen yritti ikkunan läpi tulla

sinnikäs otus

lensi päin uudelleen ja uudelleen

tuota voisi kutsua jo sisuksi

 

ja ymmärtäähän sen -

läpi näkyy, mikä ettei läpi

suostu päästämään

 

aikansa yritti, periksi antoi

mitä lie mietti lähtiessään

 

niin mekin, taistelemme

näkymätöntä vastaan

ja aina emme edes ole

yhtä viisaita kuin kimalainen

 

Mutta onneksi usein olemme. Tajuamme silti sen kuinka...

 

Vaikeaa on olla viisas

 

kuinka vaikeaa onkaan 

sulkea tämä suu, joka on 

täynnä tietäväistä tarinaa ja

oivallista opetusta

 

se on vaikeampaa kuin

vuorikiipeily

 

se on kuivaharjoittelua

ja sen hyväksymistä, että

vaikka tiedätkin pystyväsi

valloittamaan vuoren

 

aina olosuhteet eivät ole

otolliset

ja vuorta pitää osata

kunnioittaa

 

Silti oli aika katsoa...

 

Myötäpäivään

 

nyt sait minut pelkäämään

ihan tosissani

käännät minua myötäpäivään

enkä pysty enää estämään

 

selkä vasten huomista

on niin helppo kertoa, mitä

näkyy ja mitä kuuluu

 

mutta kun käännät minut

kohti tulevaa

et anna minulle enää

valmiita sanoja

 

annat minulle vain toivon

jonka voin pelätä menettäväni

ja minä vakuutan että pelkään

 

silti näiden uutena polveilevien

näköalojen takia

tahdon pysyä sinun käsissäni

 

luottaen sekunti sekunnilta

lujemmin siihen

 

vain kulkemalla katse eteenpäin

nuo maisemat voivat kasvaa

täyteen mittaansa

 

Ja tunsin, että jostain saapui kauan odotettu...

 

Hauras iloni

 

pakahdun siitä

mitä en eilen nähnyt

tai muistanut olevankaan

 

ikävän liitokset murtuvat

ja ilon perhonen ojentelee

varoen läpikuultavia siipiään

 

Katsoessani peiliin tunsin silti syvää...

 

Ristiriitaa

 

katson peiliin ja kuva hyökkää silmilleni

 

tuo vieras nainen silmäpusseineen

minäkö?

keskenkasvuinen itsensä etsijä?

 

tuossa peilissä on

elämän tuskastuttamat

ahavoituneet kasvot

 

kasvojen takana lapsen pelokkaat silmät

 

untuvatukka

pinsettiotetta harjoitteleva

pieni käsi

 

Oli kai siis aika pysähtyä oppimaan kuin lapsi, poimia pieneen käteen...

 

Kivi ja perhonen

 

kun maisemat vain vilkkuvat ohi

kuin ei mihinkään

lienee parempi pysähtyä

ja katsoa ympärilleen

 

pomia kivi ja kukkanen

ruohonkorsi ja perhonen

antaa olevaiselle mahdollisuus

vastata kysymykseen, miksi

 

antaa kivelle henki

päästää perhonen lentoon

 

Kun löytää jotain uutta ja ihanaa itsestään, on pakko olla hetken aikaa...

 

Pröystäilijä

 

ei sinun tarvitse röyhistellä rintaasi

eikä pöyhkeillä tekemisilläsi

ei, sinä olet tuntenut

itsesi niin kauan

 

minun pitää kehua ja kukkoilla

esiintyä ja pröystäillä

 

minun pitää, koska löysin

itseni vasta ihan äsken ja

sitä löytämisen riemua ei voi salata

 

antakaa minun taputtaa itselleni

siivet pysyvään lentoon

 

Liiallinen pröystäily voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, joka tarjoaa...

 

Kylpyläelämää kaikille

 

tervetuloa sinä mutakylvyssä

kaunistunut sielu!

 

luonnon hoitokuuri

kovapäisille ja kapinoitseville

kiireessä kompasteleville

 

pohjamutien kuningattaren

kuulas ja pehmeä iho kutsuu

 

mutaa vielä korvien takana

silmäripsissä harmaita hitusia

ja hiuksissa lohkeilevia

kokkareita

 

hymy silti elävä ja varmasti aito

 

Kaiken myllerryksen jälkeen voin vahvana liikkua...

 

Sylistäni syliisi

 

seison omilla jaloilla

kokonaan näillä omillani

kävelen luoksesi

eikä sinun tarvitse minua

kantaa, ei lassota, ei raahata

hiuksista

 

kävele sinäkin kohti

muutama varma askel

kohtaamme kyllä pian ja

voimme kulkea yhdessä

rinta rinnan ja antaa

rakkautemme elää

 

vapaana muuttaen

sylistämme syliimme

 

Ja uskon vakaasti, että...

 

Jonakin päivänä

 

jonakin päivänä lasken

keveät jalkani sinun maahasi

sinun syliisi taivun

 

jonakin päivänä kiedon

vahvat käteni voimakkaan

runkosi ympärille

mahlastasi juovun

 

silloin väkevät virtamme

yhtyvät voimalla

 

Sitä ennen joudun sanomaan useammankin kerran...

 

Rakkaus, pysähdy

 

sain rakkauden kiinni

nappasin tuosta vaan

ilmasta sen poimin

 

ei se ollut helppo tapaus

siinä käsissäni räpisteli

mokomakin maanmatkaaja

 

aina tulossa ja menossa

 

milloin pysähdyt ja lepäät

katsot ympärillesi ja havahdut

alat kasvaa etkä aina pakene

 

minun kohdallani?

 

Sillä on taipumus paeta, vaikka sanon sille että pysyisi aloillaan edes...

 

Rakkauden vuoksi

 

anna minun olla se mikä olen

minä annan sinun olla se mikä olet

ollaan yhdessä

sinä, minä, me

 

kaksi niin erilaista sielua

rakkauden vuoksi

toisensa hyväksyvät

 

toistemme rinnalla

toisiamme tukien, arvostaen

omasta tahdostamme

rakkauden vuoksi

 

me

 

Sain kuitenkin kokea onnen häivähdyksen ja sain tuntea...

 

Huulesi

 

huulesi huulillani -

ei mitään tavanomaista

lässytystä

ei, ei...taivas kierähti

nurinniskoin ja kuu

punastui paikoilleen

sinun huulesi ja minun

ei mitään tavanomaista

ei koskaan

 

Niin, voiko suuteleminen olla koskaan tavanomaista - sinun kanssasi. Kunpa siis vain...

 

Tulisit

 

voi, kunpa tulisit  jakamaan

tämän turhautumisen tuskan

 

tämän kipeän tietoisuuden

ja avuttoman huokauksen

 

tulisit siihen rinnalle ja

ottaisit huokaukseni kiinni

antaisit sille sylisi lämmön

 

sylissäsi siitä voisi kasvaa

hehkuva huomisen odotus

 

Epävarmana kaikesta kysyin kuitenkin mielessäni...

 

Lupaatko

 

jos kutsun sinua ihan hiljaa

tuletko luokseni?

jos nostan käteni esteeksi

lupaatko kunnioittaa?

 

lupaatko olla rehellisen avoin

olla sinä itse?

 

minä lupaan olla vain minä itse

mutta ei se aina ole sitä

mitä sinä odotat

 

lupaatko uskaltaa pettyä

odotuksiisi?

 

minä en tiedä, uskallanko minä

 

Entäpä jos et tule...

 

Tulenko minä

 

olen ajatellut, että jos et

tulekaan lihaksi

jos en näe sinua koskaan

näillä silmilläni

koske näillä käsilläni

 

kuvitelmissani elät aina

villinä

väsymättä haavemaailmani

yksitoikkoisuuteen

 

pysyt siellä ikuisesti

et halua poiskaan, sillä kuka

sinua paremmin palvoisi

suutelisi kehosi tuleen

ja sammuttaisi sen onnenkyynelillään

uudelleen ja uudelleen

 

mutta entäpä jos et tule

tulenko minä?

 

Entä jos et tule, et näe, olet vain...

 

Se jokin, saavuttamaton

 

pelkään etten tunne sinua

kun tulet vastaan, että menet ohi

ja jään vain miettimään

 

mikä oli tuo tuoksu jonka

jälkeen mikään ei ole ennallaan

 

jonka jälkeen ruusustani

katosi se jokin

 

että jää vain loppumaton kaipaus

siihen johonkin

 

 

En halua pelätä, uskon että aina on mahdollisuus kokea...

 

Sokea seikkailu

 

emme me tiedä mitä tämä on

silti haluamme juuri tätä

 

sokeaa seikkailua

haurasta alkua

 

jolloin pienenpieni säie

kestää kaiken

 

näkymätön loistaa kirkkaammin

kuin koskaan mikään

 

kaipaamme hukkua

epävarmuuteemme

 

sillä se ei vaadi meiltä mitään

eikä se koskaan luvannut mitään

 

Mutta muista rakkaani, minun sydämeni ilo on kuin...

 

Kuivunut terälehti

 

näkisitpä että sydämeni ilo

on kuin kuivunut terälehti

älä naurata sitä kuoliaaksi

alä nosta sen lehtiä liian korkealle

 

suojele pientä, varjele

kuin se olisi sinulta pois

 

ja niin se onkin

 

ei minulla ole muunlaista

iloa vielä tänään antaa

jossain piilossa asuu se

siemen, uusi vahva ilo

 

sinun kastelemasi

 

Mutta parasta on, että...

 

Sitten kun sulan

 

sitten kun sulan sinun syliisi

kun valun hunajana

pitkin sileitä olkapäitäsi

 

kun unohdan kaataa

päällesi palavan laavasateeni

 

sitten kun luet huuliltani

sitten kun kuulen silmistäsi

muutakin kuin pelon

mustan muurin

 

sitten olen kai kuollut

tai tullut hulluksi

siirtynyt järjen tuolle puolen

 

sanotaanko sitä

rakkaudeksi?

 

Suo anteeksi, etten tiedä vastausta. Tiedän vain, että se on jotain, mitä kannattaa tavoitella. Vaikka rakkaus on uhkapeliä...

 

Ota ihoni silkki, pala sieluani

 

ota tuosta ihoni silkki

ja maksa siitä kehosi lämmöllä

 

halpaa ja helppoa

vaihtokauppaa lupaavaa

 

ota sielustani pieni pala

ja maksa siitä sydämesi hyväilyllä

 

kallista ja vaikeaa

tunneliiketalouden koukeroita

 

vaikeaa olla ottamatta

mahdotonta antamatta

 

murrun ihosi alle

kuitenkin

 

On elämää, monta elämää ja on...

 

Elamän jakoa

 

anna kun istun kädellesi

ja piirrän uuden elämänviivan

karheiden kämmeniesi lämpöön

 

annatko suudella silmiäsi

ja maistaa huulillani kyyneleesi

 

joiden suolaisessa maussa

saan aistia elämäsi menneet

kaipaukset

 

tänään toteutuneen unelman

 

Oli jo päivä, jolloin olin...

 

Valmis elämään rohkeasti

 

suojauksessani oli

sinun mentävä reikä

pala siitä putosi syliisi

vai oliko se jo irti?

 

siitä sujahdit kylään

iholleni asti kätesi päästin

huultesi hellyyttä maistelin

ja ihmettelin

miten sinä sen teit?

 

vai olinko se sittenkin

minä itse vapaaehtoisesti

valmis sanomaan kyllä

saamiselle, antamiselle

 

ja luopumiselle?

 

Mutta vaikka minä olin valmis, oli meillä...

 

Niin vähän sittenkin

 

tiedättekö tämän tunteen

kun sydämestänne viedään

se orastava toivo pois?

 

tiedättekö sen pelon

joka on ihan turhaa

 

kun kukaan ei ole uhannut

kukaan ei ole painanut alas

 

on vain oltu lähellä

niin vähän aikaa

 

niin vähän aikaa

niin vähän, että se on liian

pientä riittääkseen

 

Se oli liian pientä sille painolle, mikä meissä oli, ja kun minuunkin tuli vain...

 

Lisää painoa, lisää vahvuutta

 

niin liian raskas olin

sinun syliisi sittenkin

eikä se ole ihme

 

minun sylissäni kivikasa

menneitä itkuja vielä

 

eikä sinulla niin suurta syliä

ei niin vahvoja käsivarsia

 

joilla edes hetken kiviä

voisi kannatella

 

minkä minä sille voin

voin vain itkeä lisää

 

Pettymykset tuottavat usein outoja...

 

Tarpeita

 

voit yrittää tavoitella minusta jotain

mutta saat noihin ahneisiin käsiisi

pelkkää tyhjyyttä

 

saat kauhoa ilmaa iljettävillä

kourillasi, ja kuinka minä

nautinkaan silmiesi

pelonsekaisesta hämmästyksestä

 

olit näkevinäsi minussa jotain

tarpeeseesi sopivaa ja minulle

erehdyksesi oli tarpeeni

täysi täyttymys

 

Sekin on otettava huomioon, että...

 

En ole pysyvä ilmestys

 

joskus luulen, että

toivot minusta illuusiosi

jatketta

 

tahdot minun tuoksuvan

juuri sille oikealle

 

niin, ja minä tyrmään

sinut joka kerta

 

tuoksumalla taas erille

maistumalla taas toiselle

 

kestätkö sinä sen

että minä muutun?

 

Niinpä kaikkeen välillä kyllästyneenä metin rumiakin asioita ja halusin huutaa...

 

Taskuissasi on vastaus

 

työnnä ne kätesi jo helvettiin -

ajattelen

 

kauniisti ojennettu

vaatimuksesi kirkuu

korvissani

 

haluan katkaista kätesi

jotta oppisit

miksi taskut on keksitty

 

niihin työnnetään vaativat

kädet odottamaan lämpöä

 

tuntemaan oma lämpösi

ja antamisen ilo

 

Toisaalta, saatoin paeta hempeisiin unelmiini, jolloin olit...

 

Hymyssäni

 

hymykuoppiini olet

kätkeytyneenä

salaperäiseen huulieni

kaarteeseen olet

imeytynyt

mauksi rakkauden iloöljyn

 

olet hymyhedelmäiseni

ilokaasuni ikuinen

salainen

suupielieni kohottaja

olet loputon nuoruuden lähde

poskillani

 

Näin se on, kun rakkaus saa koskettaa, vaikka vain unelmissa.

 

Kaiken epätoivonkin ja haaveilun keskellä oli aikaa kehitellä...

 

Parisuhteettomusteoriaa

 

suhteettoman ihmisen elämä on

suhteellisen yksinäistä

verrattuna suhteellisen ihmisen elämään

 

joka taas voi olla joskus suhteettoman

kovaa verrattuna suhteettoman ihmisen

elämään jossa on suhteellisen vähän

ristiriitaa aiheuttavia tekijöitä

 

toisin kuin suhteellisen ihmisen elämässä

jossa niitä vastaavasti on suhteettoman

paljon

 

elämä voi siis toisinaan olla aivan

suhteetonta suhteessakin

ja hyvin suhteellista ilman suhdettakin

tai sitten toisinpäin?

 

Ja tulematta mihinkään lopulliseen tulokseen jatkoin etsimistä kuvitellen, että ehkä sinulla on...

 

Vapauttava katse

 

rakkauden silmillä

näet ilman lasejakin pitkälle

 

sieluuni asti

 

ja voin olla varma

katseessasi ei ole syytöstä

 

sillä rakkautesi silmät

sallivat minulle

 

täydellisen sielun vapauden

 

 

Mikä parasta kuin vapaus olla oma itsensä ja sanoa toiselle...

 

Jospa olisit vain siinä

 

rakkaani, kysyt

mihin sinua tarvitsen

mihin sinua käyttäisin

 

mitäpä jos levittäisit takkisi

sateella lammikoiden päälle

 

ja olisit ritarini?

 

paikkaisit pyöränkumini

ja sydämeni pistohaavat

 

olisit pelastajani?

 

mutta entäpä jos en

tarvitsekaan sinua

jospa vain haluan sinua

 

jospa vain haluan olla kanssasi

 

riittääkö se sinulle?

 

Niin, riittääkö meille se, että saamme olla rakkaamme kanssa ilman vaatimuksia, tarpeita, suorituksia? Vain olla.

 

Usein minusta tuntui vaikealta kaikki...

 

Pinnalliset kuviot

 

syvällä uinut minä

ei raukka osaa pinnallisia kuvioita

 

tahdoin tarjota pohjatietoa

mutta ei sille ollut käyttöä

 

on turhat perustukset

kertakäyttökehot

pintapyrähdykset

 

tahdon sukeltaa

takaisin tuttuihin väreihin

 

niihin käsittämättömiin

 

En osannut olla hienovarainen ja tajuta, että halusit sanoa vain...

 

Ole mulle kaunis

 

kohdattiin silloin kerran

ja minulla liian kiire näyttää

kaikki heti

 

pyöräytin itseni

nurinniskoin eteesi

 

ei kaunis näky

 

eikä sinulla mitään tarvetta

syväanalyyseihin

 

milloin opin

että ihminen nurinpäin

ei näytä hyvältä

 

milloin opin

että jokainen meistä

haluaa ainakin ensin

 

sen hyvännäköisen

 

Ja niin usein tunsin olevani kaikissa ihmissuhteissani pelkkä...

 

Amatööri

 

toivoin tulevani ymmärretyksi

kertomalla ajatuksistani sadoin sanoin

 

luulin kunnioittavani sinua

avaamalla sydämeni eteesi

 

ei ollutkaan niin helppoa

 

sinun mielestäsi olisi tarvittu uusi minä

ja koko joukko-osasto uusia sanoja

 

ennen sanomattomia

ennen kirjoittamattomia

 

ja valitettavasti minä en ole

niin taitava runoilija

 

ihmisenäkin kai amatööri

 

Oli tilanteita, jolloin halumme eivät kohdanneet ja rehellisyyteni tuotti pelkkää...

 

Epäonnea

 

ei sinulle kelvannut

rehellisyyden nimessä tunnustettu

tunteettomuus

 

vai oliko se tunnetta, joka ei

kohdannut sinua juuri silloin

 

tai tuskin koskaan

 

sinuahan silloin loukattiin

verisimmin kai ikinä, riistettiin

ja petettiin

 

ja minuun koski se, että vain

tietyllä tavalla tuntemalla

voisin olla sinun lähelläsi

 

se, että meidän tarpeemme

repivät rikki rakkauden, joka

olisi voinut olla elossa

 

joka olisi voinut olla juuri sitä

mitä sinäkin toivot

mitä minä haluan

 

aitoa ja puhdasta

vaatimatonta ja kevyttä

 

jotkut kutsuvat sitä ystävyydeksi

jotkut muut taas epäonneksi

rakkaudessa

 

Niinpä niin. Ei ole helppoa olla ihminen - epätoivoinen ihminen. Mutta periksi ei anneta.

 

Mistä löytää se meille juuri oikeaa rytmiä soiva...

 

Rakkausrumpu

 

puhutaan salaa sydäntemme

pehmeillä ja varmoilla liikahduksilla

 

annetaan lyöntien rummuttaa

kiihkeydellään rakkautemme määrää

 

sydän ei valehtele ja se kuulee parhaiten

vain toisen sydämen totuuden

 

Joskus tuntuu, että etsimällä vain työnnän kauemmaksi sen mitä kaipaan.

 

Onneksi sinä, kuka olitkaan, annoit niihin hetkiin...

 

Pisarasi

 

katsoit minuun ymmärtäen

ainakin haluten ymmärtää

 

ja annoit pisaran toivoa

 

sen pisaran sivelen silmilleni

ja katson sen läpi uudelleen

 

näen askeleen eteenpäin

 

ethän vähättele

pisaran voimaa

 

Pisarassa on kaikki.

 

Entä sitten palvonta? Ihanaa olla sen kohteena, mutta joskus tulee aika kohdata...

 

Näkymättömän sortuminen

 

suitsuttakaa, palvokaa

huokailkaa ihailunne

sokaiseva harso

 

langetkaa jalkojeni

juureen uudelleen

ja kohottakaa minut

pylvään päälle

 

sen ohuen ja huojuvan

läpinäkyvän ja hiljaa

vakaasti murtuvan

 

mutta muistakaa

se en ollut minä

(vai olinko kuitenkin)

joka pylvään rakensi

 

tuo läpikuultavan kevyt

niin äänekkäästi kaatuu

 

minun rakentamani

sinä ja hän arkkitehteinä

 

sirujen keskellä

laulamme toisillemme

lähempää ja selvemmin

 

Laulamme lähempää selvemmin.

Saisinpa laulaa vielä kerran sinulle, joka...

 

Teit minusta enemmän

 

teit minusta enemmän minut

voiko ihminen enemmän

antaa kuin vapauden heikkoudelle

 

voiko ihmisyydeltä enemmän

vaatia

tekoja tietoa, taitoako?

 

vai mahdollisuus kääntää

vatsapuoli ylöspäin

ja armahduksen toivo

 

siinä kaikki rakkaus

siinä lämpö ja turvallisuus

 

sitä sinä olit

 

kuin lämmin haude

kipeällä vatsallani

 

Tällaiset ihmiset ovat aarteita.

 

Tielleni on kuitenkin eksynyt myös heitä, joiden kanssa minusta on kasvanut....

 

Liikuttumaton

 

en pelkää enää pakoasi

en lamaannu

tulen luoksesi tällaisena

ja katson perääsi

rauhallisin mielin, jos

päätät kadota

 

mutta minä valitsen

minun seuraavan siirtoni

enkä pelkää sinun

liikkeittesi voimaa

niistähän puuttuu vain

se jokin, joka

liikuttaisi minua

 

mutta jos liikutkin kohti

miten minun silloin käy?

 

Tulla kohti onkin jotain todella pelottavaa, sillä silloin on kohdattava avoimesti, otettava haaste vastaan, kyettävä vastaamaan...

 

Kyllä tai ei

 

et tahdo sanoa ei

koska pelkäät menettäväsi

uskosi omaan hyvyyteesi ja

oikeutukseesi elää

 

sanot aina kyllä

nyt olet ansainnut elämän

mutta menettänyt

elämänhalun

 

Eli sanomalla ei, voi vastaan tulla...

 

Menetyksiä

 

onhan siinä riskinsä kun jättää

viimeinkin väliin sen viimeisen kerran

 

voi menettää monta unetonta yötä

monta hekumallista pakohetkeä

monta hunajaista viritelmää

uuden toivon taivaalla

 

voi menettää monta helvetillistä

tunteen taistoa

 

ja kun ne on menetetty, kuinka

vähän heistä on lopultakaan jäljellä

sinun elämässäsi

 

sen suurimman rakkauden haudalla

ei kasva edes jäkälä

 

Menettäessään voi saada ja ihmisestä voi tulla...

 

Kevyt kuin henkäys

 

äly on jättänyt minut

vapauttanut ajattelun kahleista

 

siinä hinta niistä monista

pudotuksista

 

jäljellä henkisyys

niin ainakin on sanottu

 

vielä kun tietäisin mihin sitä

käytetään

 

muuhun kuin leijumaan

tavoittamattomissa

 

Oppia ikä kaikki, henkisyydelläkin on paikkansa ja olenhan palannut jo maan pinnalle. Parasta on, kun aina voi uudelleen nousta leijumaan. Ja mikä kaikkein parasta, voi sanoa pelkäämättä enää hullummaksi tulemista...

 

Hullutellaan

 

opeta minulle kärrynpyörä

ja tehdään yhdessä monta sellaista

 

koskaan ei ole liian myöhäistä

hullutella itseään irti vakavuuden

ja pysähtyneisyyden koukusta

 

jossa riippuminen on kyllä

yksinkertaista mutta puuduttaa pian

lihaksesi ja lopulta et osaa

edes kävellä

 

Ja järjestää sen kunniaksi...

 

Entisten hullujen kokous

 

siinä me istuttiin epävarmoina

toistemme mielialan mutkista

 

me omituiset mutta

ihan tavalliset kai sittenkin

 

ihmeteltiin

miten nuo niin kummalliset

voikin olla niin normaaleja

 

olla niinkuin kaikki

 

siinä me yritettiin tottua 

olemaan sittenkin tavallisia

eikä siihen heti totu eikä

helposti haluakaan

 

Silti sanon käsi sydämellä...

 

Jo vain hulluksi

 

minun epäillään tulleen hulluksi

niin, eivätkä he tiedä, miten

terveellistä se on

 

olenhan jo sanonut ennenkin sen

ja näin se menee

 

kun toiset luulevat, minä tiedän

alan parantua elämään

 

 Kirjassa on neljä osaa: osa 1  Sanoin hyvästi - niin sanoi aurinkokin osa 2  Näin kivessä fossiilin, fossiilissa uuden sieluni osa 3 ...