perjantai 26. maaliskuuta 2021

OSA 3 - Näin kolme aurinkoa - sinä olit niistä yksi

 

Vielä yksi kyynel

 

tähtesi vuodatin vielä 

yhden kyyneleen

 

se karkasi poskelleni

kun tulit vierailemaan

ajatuksieni kamariin

 

yhden pienen pisaran

merkiksi itselleni -

turhaan en tuntenut

turhaan en hehkunut

 

olit minulle kyyneleen tekijä

ja ilon avaaja

 

olit minulle yksi avain

yksi kivi tähän taloon

 

Kaikella on merkityksensä, kaikesta voi oppia ja olla kuin...

 

Suomalainen kimalainen

 

kimalainen yritti ikkunan läpi tulla

sinnikäs otus

lensi päin uudelleen ja uudelleen

tuota voisi kutsua jo sisuksi

 

ja ymmärtäähän sen -

läpi näkyy, mikä ettei läpi

suostu päästämään

 

aikansa yritti, periksi antoi

mitä lie mietti lähtiessään

 

niin mekin, taistelemme

näkymätöntä vastaan

ja aina emme edes ole

yhtä viisaita kuin kimalainen

 

Mutta onneksi usein olemme. Tajuamme silti sen kuinka...

 

Vaikeaa on olla viisas

 

kuinka vaikeaa onkaan 

sulkea tämä suu, joka on 

täynnä tietäväistä tarinaa ja

oivallista opetusta

 

se on vaikeampaa kuin

vuorikiipeily

 

se on kuivaharjoittelua

ja sen hyväksymistä, että

vaikka tiedätkin pystyväsi

valloittamaan vuoren

 

aina olosuhteet eivät ole

otolliset

ja vuorta pitää osata

kunnioittaa

 

Silti oli aika katsoa...

 

Myötäpäivään

 

nyt sait minut pelkäämään

ihan tosissani

käännät minua myötäpäivään

enkä pysty enää estämään

 

selkä vasten huomista

on niin helppo kertoa, mitä

näkyy ja mitä kuuluu

 

mutta kun käännät minut

kohti tulevaa

et anna minulle enää

valmiita sanoja

 

annat minulle vain toivon

jonka voin pelätä menettäväni

ja minä vakuutan että pelkään

 

silti näiden uutena polveilevien

näköalojen takia

tahdon pysyä sinun käsissäni

 

luottaen sekunti sekunnilta

lujemmin siihen

 

vain kulkemalla katse eteenpäin

nuo maisemat voivat kasvaa

täyteen mittaansa

 

Ja tunsin, että jostain saapui kauan odotettu...

 

Hauras iloni

 

pakahdun siitä

mitä en eilen nähnyt

tai muistanut olevankaan

 

ikävän liitokset murtuvat

ja ilon perhonen ojentelee

varoen läpikuultavia siipiään

 

Katsoessani peiliin tunsin silti syvää...

 

Ristiriitaa

 

katson peiliin ja kuva hyökkää silmilleni

 

tuo vieras nainen silmäpusseineen

minäkö?

keskenkasvuinen itsensä etsijä?

 

tuossa peilissä on

elämän tuskastuttamat

ahavoituneet kasvot

 

kasvojen takana lapsen pelokkaat silmät

 

untuvatukka

pinsettiotetta harjoitteleva

pieni käsi

 

Oli kai siis aika pysähtyä oppimaan kuin lapsi, poimia pieneen käteen...

 

Kivi ja perhonen

 

kun maisemat vain vilkkuvat ohi

kuin ei mihinkään

lienee parempi pysähtyä

ja katsoa ympärilleen

 

pomia kivi ja kukkanen

ruohonkorsi ja perhonen

antaa olevaiselle mahdollisuus

vastata kysymykseen, miksi

 

antaa kivelle henki

päästää perhonen lentoon

 

Kun löytää jotain uutta ja ihanaa itsestään, on pakko olla hetken aikaa...

 

Pröystäilijä

 

ei sinun tarvitse röyhistellä rintaasi

eikä pöyhkeillä tekemisilläsi

ei, sinä olet tuntenut

itsesi niin kauan

 

minun pitää kehua ja kukkoilla

esiintyä ja pröystäillä

 

minun pitää, koska löysin

itseni vasta ihan äsken ja

sitä löytämisen riemua ei voi salata

 

antakaa minun taputtaa itselleni

siivet pysyvään lentoon

 

Liiallinen pröystäily voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, joka tarjoaa...

 

Kylpyläelämää kaikille

 

tervetuloa sinä mutakylvyssä

kaunistunut sielu!

 

luonnon hoitokuuri

kovapäisille ja kapinoitseville

kiireessä kompasteleville

 

pohjamutien kuningattaren

kuulas ja pehmeä iho kutsuu

 

mutaa vielä korvien takana

silmäripsissä harmaita hitusia

ja hiuksissa lohkeilevia

kokkareita

 

hymy silti elävä ja varmasti aito

 

Kaiken myllerryksen jälkeen voin vahvana liikkua...

 

Sylistäni syliisi

 

seison omilla jaloilla

kokonaan näillä omillani

kävelen luoksesi

eikä sinun tarvitse minua

kantaa, ei lassota, ei raahata

hiuksista

 

kävele sinäkin kohti

muutama varma askel

kohtaamme kyllä pian ja

voimme kulkea yhdessä

rinta rinnan ja antaa

rakkautemme elää

 

vapaana muuttaen

sylistämme syliimme

 

Ja uskon vakaasti, että...

 

Jonakin päivänä

 

jonakin päivänä lasken

keveät jalkani sinun maahasi

sinun syliisi taivun

 

jonakin päivänä kiedon

vahvat käteni voimakkaan

runkosi ympärille

mahlastasi juovun

 

silloin väkevät virtamme

yhtyvät voimalla

 

Sitä ennen joudun sanomaan useammankin kerran...

 

Rakkaus, pysähdy

 

sain rakkauden kiinni

nappasin tuosta vaan

ilmasta sen poimin

 

ei se ollut helppo tapaus

siinä käsissäni räpisteli

mokomakin maanmatkaaja

 

aina tulossa ja menossa

 

milloin pysähdyt ja lepäät

katsot ympärillesi ja havahdut

alat kasvaa etkä aina pakene

 

minun kohdallani?

 

Sillä on taipumus paeta, vaikka sanon sille että pysyisi aloillaan edes...

 

Rakkauden vuoksi

 

anna minun olla se mikä olen

minä annan sinun olla se mikä olet

ollaan yhdessä

sinä, minä, me

 

kaksi niin erilaista sielua

rakkauden vuoksi

toisensa hyväksyvät

 

toistemme rinnalla

toisiamme tukien, arvostaen

omasta tahdostamme

rakkauden vuoksi

 

me

 

Sain kuitenkin kokea onnen häivähdyksen ja sain tuntea...

 

Huulesi

 

huulesi huulillani -

ei mitään tavanomaista

lässytystä

ei, ei...taivas kierähti

nurinniskoin ja kuu

punastui paikoilleen

sinun huulesi ja minun

ei mitään tavanomaista

ei koskaan

 

Niin, voiko suuteleminen olla koskaan tavanomaista - sinun kanssasi. Kunpa siis vain...

 

Tulisit

 

voi, kunpa tulisit  jakamaan

tämän turhautumisen tuskan

 

tämän kipeän tietoisuuden

ja avuttoman huokauksen

 

tulisit siihen rinnalle ja

ottaisit huokaukseni kiinni

antaisit sille sylisi lämmön

 

sylissäsi siitä voisi kasvaa

hehkuva huomisen odotus

 

Epävarmana kaikesta kysyin kuitenkin mielessäni...

 

Lupaatko

 

jos kutsun sinua ihan hiljaa

tuletko luokseni?

jos nostan käteni esteeksi

lupaatko kunnioittaa?

 

lupaatko olla rehellisen avoin

olla sinä itse?

 

minä lupaan olla vain minä itse

mutta ei se aina ole sitä

mitä sinä odotat

 

lupaatko uskaltaa pettyä

odotuksiisi?

 

minä en tiedä, uskallanko minä

 

Entäpä jos et tule...

 

Tulenko minä

 

olen ajatellut, että jos et

tulekaan lihaksi

jos en näe sinua koskaan

näillä silmilläni

koske näillä käsilläni

 

kuvitelmissani elät aina

villinä

väsymättä haavemaailmani

yksitoikkoisuuteen

 

pysyt siellä ikuisesti

et halua poiskaan, sillä kuka

sinua paremmin palvoisi

suutelisi kehosi tuleen

ja sammuttaisi sen onnenkyynelillään

uudelleen ja uudelleen

 

mutta entäpä jos et tule

tulenko minä?

 

Entä jos et tule, et näe, olet vain...

 

Se jokin, saavuttamaton

 

pelkään etten tunne sinua

kun tulet vastaan, että menet ohi

ja jään vain miettimään

 

mikä oli tuo tuoksu jonka

jälkeen mikään ei ole ennallaan

 

jonka jälkeen ruusustani

katosi se jokin

 

että jää vain loppumaton kaipaus

siihen johonkin

 

 

En halua pelätä, uskon että aina on mahdollisuus kokea...

 

Sokea seikkailu

 

emme me tiedä mitä tämä on

silti haluamme juuri tätä

 

sokeaa seikkailua

haurasta alkua

 

jolloin pienenpieni säie

kestää kaiken

 

näkymätön loistaa kirkkaammin

kuin koskaan mikään

 

kaipaamme hukkua

epävarmuuteemme

 

sillä se ei vaadi meiltä mitään

eikä se koskaan luvannut mitään

 

Mutta muista rakkaani, minun sydämeni ilo on kuin...

 

Kuivunut terälehti

 

näkisitpä että sydämeni ilo

on kuin kuivunut terälehti

älä naurata sitä kuoliaaksi

alä nosta sen lehtiä liian korkealle

 

suojele pientä, varjele

kuin se olisi sinulta pois

 

ja niin se onkin

 

ei minulla ole muunlaista

iloa vielä tänään antaa

jossain piilossa asuu se

siemen, uusi vahva ilo

 

sinun kastelemasi

 

Mutta parasta on, että...

 

Sitten kun sulan

 

sitten kun sulan sinun syliisi

kun valun hunajana

pitkin sileitä olkapäitäsi

 

kun unohdan kaataa

päällesi palavan laavasateeni

 

sitten kun luet huuliltani

sitten kun kuulen silmistäsi

muutakin kuin pelon

mustan muurin

 

sitten olen kai kuollut

tai tullut hulluksi

siirtynyt järjen tuolle puolen

 

sanotaanko sitä

rakkaudeksi?

 

Suo anteeksi, etten tiedä vastausta. Tiedän vain, että se on jotain, mitä kannattaa tavoitella. Vaikka rakkaus on uhkapeliä...

 

Ota ihoni silkki, pala sieluani

 

ota tuosta ihoni silkki

ja maksa siitä kehosi lämmöllä

 

halpaa ja helppoa

vaihtokauppaa lupaavaa

 

ota sielustani pieni pala

ja maksa siitä sydämesi hyväilyllä

 

kallista ja vaikeaa

tunneliiketalouden koukeroita

 

vaikeaa olla ottamatta

mahdotonta antamatta

 

murrun ihosi alle

kuitenkin

 

On elämää, monta elämää ja on...

 

Elamän jakoa

 

anna kun istun kädellesi

ja piirrän uuden elämänviivan

karheiden kämmeniesi lämpöön

 

annatko suudella silmiäsi

ja maistaa huulillani kyyneleesi

 

joiden suolaisessa maussa

saan aistia elämäsi menneet

kaipaukset

 

tänään toteutuneen unelman

 

Oli jo päivä, jolloin olin...

 

Valmis elämään rohkeasti

 

suojauksessani oli

sinun mentävä reikä

pala siitä putosi syliisi

vai oliko se jo irti?

 

siitä sujahdit kylään

iholleni asti kätesi päästin

huultesi hellyyttä maistelin

ja ihmettelin

miten sinä sen teit?

 

vai olinko se sittenkin

minä itse vapaaehtoisesti

valmis sanomaan kyllä

saamiselle, antamiselle

 

ja luopumiselle?

 

Mutta vaikka minä olin valmis, oli meillä...

 

Niin vähän sittenkin

 

tiedättekö tämän tunteen

kun sydämestänne viedään

se orastava toivo pois?

 

tiedättekö sen pelon

joka on ihan turhaa

 

kun kukaan ei ole uhannut

kukaan ei ole painanut alas

 

on vain oltu lähellä

niin vähän aikaa

 

niin vähän aikaa

niin vähän, että se on liian

pientä riittääkseen

 

Se oli liian pientä sille painolle, mikä meissä oli, ja kun minuunkin tuli vain...

 

Lisää painoa, lisää vahvuutta

 

niin liian raskas olin

sinun syliisi sittenkin

eikä se ole ihme

 

minun sylissäni kivikasa

menneitä itkuja vielä

 

eikä sinulla niin suurta syliä

ei niin vahvoja käsivarsia

 

joilla edes hetken kiviä

voisi kannatella

 

minkä minä sille voin

voin vain itkeä lisää

 

Pettymykset tuottavat usein outoja...

 

Tarpeita

 

voit yrittää tavoitella minusta jotain

mutta saat noihin ahneisiin käsiisi

pelkkää tyhjyyttä

 

saat kauhoa ilmaa iljettävillä

kourillasi, ja kuinka minä

nautinkaan silmiesi

pelonsekaisesta hämmästyksestä

 

olit näkevinäsi minussa jotain

tarpeeseesi sopivaa ja minulle

erehdyksesi oli tarpeeni

täysi täyttymys

 

Sekin on otettava huomioon, että...

 

En ole pysyvä ilmestys

 

joskus luulen, että

toivot minusta illuusiosi

jatketta

 

tahdot minun tuoksuvan

juuri sille oikealle

 

niin, ja minä tyrmään

sinut joka kerta

 

tuoksumalla taas erille

maistumalla taas toiselle

 

kestätkö sinä sen

että minä muutun?

 

Niinpä kaikkeen välillä kyllästyneenä metin rumiakin asioita ja halusin huutaa...

 

Taskuissasi on vastaus

 

työnnä ne kätesi jo helvettiin -

ajattelen

 

kauniisti ojennettu

vaatimuksesi kirkuu

korvissani

 

haluan katkaista kätesi

jotta oppisit

miksi taskut on keksitty

 

niihin työnnetään vaativat

kädet odottamaan lämpöä

 

tuntemaan oma lämpösi

ja antamisen ilo

 

Toisaalta, saatoin paeta hempeisiin unelmiini, jolloin olit...

 

Hymyssäni

 

hymykuoppiini olet

kätkeytyneenä

salaperäiseen huulieni

kaarteeseen olet

imeytynyt

mauksi rakkauden iloöljyn

 

olet hymyhedelmäiseni

ilokaasuni ikuinen

salainen

suupielieni kohottaja

olet loputon nuoruuden lähde

poskillani

 

Näin se on, kun rakkaus saa koskettaa, vaikka vain unelmissa.

 

Kaiken epätoivonkin ja haaveilun keskellä oli aikaa kehitellä...

 

Parisuhteettomusteoriaa

 

suhteettoman ihmisen elämä on

suhteellisen yksinäistä

verrattuna suhteellisen ihmisen elämään

 

joka taas voi olla joskus suhteettoman

kovaa verrattuna suhteettoman ihmisen

elämään jossa on suhteellisen vähän

ristiriitaa aiheuttavia tekijöitä

 

toisin kuin suhteellisen ihmisen elämässä

jossa niitä vastaavasti on suhteettoman

paljon

 

elämä voi siis toisinaan olla aivan

suhteetonta suhteessakin

ja hyvin suhteellista ilman suhdettakin

tai sitten toisinpäin?

 

Ja tulematta mihinkään lopulliseen tulokseen jatkoin etsimistä kuvitellen, että ehkä sinulla on...

 

Vapauttava katse

 

rakkauden silmillä

näet ilman lasejakin pitkälle

 

sieluuni asti

 

ja voin olla varma

katseessasi ei ole syytöstä

 

sillä rakkautesi silmät

sallivat minulle

 

täydellisen sielun vapauden

 

 

Mikä parasta kuin vapaus olla oma itsensä ja sanoa toiselle...

 

Jospa olisit vain siinä

 

rakkaani, kysyt

mihin sinua tarvitsen

mihin sinua käyttäisin

 

mitäpä jos levittäisit takkisi

sateella lammikoiden päälle

 

ja olisit ritarini?

 

paikkaisit pyöränkumini

ja sydämeni pistohaavat

 

olisit pelastajani?

 

mutta entäpä jos en

tarvitsekaan sinua

jospa vain haluan sinua

 

jospa vain haluan olla kanssasi

 

riittääkö se sinulle?

 

Niin, riittääkö meille se, että saamme olla rakkaamme kanssa ilman vaatimuksia, tarpeita, suorituksia? Vain olla.

 

Usein minusta tuntui vaikealta kaikki...

 

Pinnalliset kuviot

 

syvällä uinut minä

ei raukka osaa pinnallisia kuvioita

 

tahdoin tarjota pohjatietoa

mutta ei sille ollut käyttöä

 

on turhat perustukset

kertakäyttökehot

pintapyrähdykset

 

tahdon sukeltaa

takaisin tuttuihin väreihin

 

niihin käsittämättömiin

 

En osannut olla hienovarainen ja tajuta, että halusit sanoa vain...

 

Ole mulle kaunis

 

kohdattiin silloin kerran

ja minulla liian kiire näyttää

kaikki heti

 

pyöräytin itseni

nurinniskoin eteesi

 

ei kaunis näky

 

eikä sinulla mitään tarvetta

syväanalyyseihin

 

milloin opin

että ihminen nurinpäin

ei näytä hyvältä

 

milloin opin

että jokainen meistä

haluaa ainakin ensin

 

sen hyvännäköisen

 

Ja niin usein tunsin olevani kaikissa ihmissuhteissani pelkkä...

 

Amatööri

 

toivoin tulevani ymmärretyksi

kertomalla ajatuksistani sadoin sanoin

 

luulin kunnioittavani sinua

avaamalla sydämeni eteesi

 

ei ollutkaan niin helppoa

 

sinun mielestäsi olisi tarvittu uusi minä

ja koko joukko-osasto uusia sanoja

 

ennen sanomattomia

ennen kirjoittamattomia

 

ja valitettavasti minä en ole

niin taitava runoilija

 

ihmisenäkin kai amatööri

 

Oli tilanteita, jolloin halumme eivät kohdanneet ja rehellisyyteni tuotti pelkkää...

 

Epäonnea

 

ei sinulle kelvannut

rehellisyyden nimessä tunnustettu

tunteettomuus

 

vai oliko se tunnetta, joka ei

kohdannut sinua juuri silloin

 

tai tuskin koskaan

 

sinuahan silloin loukattiin

verisimmin kai ikinä, riistettiin

ja petettiin

 

ja minuun koski se, että vain

tietyllä tavalla tuntemalla

voisin olla sinun lähelläsi

 

se, että meidän tarpeemme

repivät rikki rakkauden, joka

olisi voinut olla elossa

 

joka olisi voinut olla juuri sitä

mitä sinäkin toivot

mitä minä haluan

 

aitoa ja puhdasta

vaatimatonta ja kevyttä

 

jotkut kutsuvat sitä ystävyydeksi

jotkut muut taas epäonneksi

rakkaudessa

 

Niinpä niin. Ei ole helppoa olla ihminen - epätoivoinen ihminen. Mutta periksi ei anneta.

 

Mistä löytää se meille juuri oikeaa rytmiä soiva...

 

Rakkausrumpu

 

puhutaan salaa sydäntemme

pehmeillä ja varmoilla liikahduksilla

 

annetaan lyöntien rummuttaa

kiihkeydellään rakkautemme määrää

 

sydän ei valehtele ja se kuulee parhaiten

vain toisen sydämen totuuden

 

Joskus tuntuu, että etsimällä vain työnnän kauemmaksi sen mitä kaipaan.

 

Onneksi sinä, kuka olitkaan, annoit niihin hetkiin...

 

Pisarasi

 

katsoit minuun ymmärtäen

ainakin haluten ymmärtää

 

ja annoit pisaran toivoa

 

sen pisaran sivelen silmilleni

ja katson sen läpi uudelleen

 

näen askeleen eteenpäin

 

ethän vähättele

pisaran voimaa

 

Pisarassa on kaikki.

 

Entä sitten palvonta? Ihanaa olla sen kohteena, mutta joskus tulee aika kohdata...

 

Näkymättömän sortuminen

 

suitsuttakaa, palvokaa

huokailkaa ihailunne

sokaiseva harso

 

langetkaa jalkojeni

juureen uudelleen

ja kohottakaa minut

pylvään päälle

 

sen ohuen ja huojuvan

läpinäkyvän ja hiljaa

vakaasti murtuvan

 

mutta muistakaa

se en ollut minä

(vai olinko kuitenkin)

joka pylvään rakensi

 

tuo läpikuultavan kevyt

niin äänekkäästi kaatuu

 

minun rakentamani

sinä ja hän arkkitehteinä

 

sirujen keskellä

laulamme toisillemme

lähempää ja selvemmin

 

Laulamme lähempää selvemmin.

Saisinpa laulaa vielä kerran sinulle, joka...

 

Teit minusta enemmän

 

teit minusta enemmän minut

voiko ihminen enemmän

antaa kuin vapauden heikkoudelle

 

voiko ihmisyydeltä enemmän

vaatia

tekoja tietoa, taitoako?

 

vai mahdollisuus kääntää

vatsapuoli ylöspäin

ja armahduksen toivo

 

siinä kaikki rakkaus

siinä lämpö ja turvallisuus

 

sitä sinä olit

 

kuin lämmin haude

kipeällä vatsallani

 

Tällaiset ihmiset ovat aarteita.

 

Tielleni on kuitenkin eksynyt myös heitä, joiden kanssa minusta on kasvanut....

 

Liikuttumaton

 

en pelkää enää pakoasi

en lamaannu

tulen luoksesi tällaisena

ja katson perääsi

rauhallisin mielin, jos

päätät kadota

 

mutta minä valitsen

minun seuraavan siirtoni

enkä pelkää sinun

liikkeittesi voimaa

niistähän puuttuu vain

se jokin, joka

liikuttaisi minua

 

mutta jos liikutkin kohti

miten minun silloin käy?

 

Tulla kohti onkin jotain todella pelottavaa, sillä silloin on kohdattava avoimesti, otettava haaste vastaan, kyettävä vastaamaan...

 

Kyllä tai ei

 

et tahdo sanoa ei

koska pelkäät menettäväsi

uskosi omaan hyvyyteesi ja

oikeutukseesi elää

 

sanot aina kyllä

nyt olet ansainnut elämän

mutta menettänyt

elämänhalun

 

Eli sanomalla ei, voi vastaan tulla...

 

Menetyksiä

 

onhan siinä riskinsä kun jättää

viimeinkin väliin sen viimeisen kerran

 

voi menettää monta unetonta yötä

monta hekumallista pakohetkeä

monta hunajaista viritelmää

uuden toivon taivaalla

 

voi menettää monta helvetillistä

tunteen taistoa

 

ja kun ne on menetetty, kuinka

vähän heistä on lopultakaan jäljellä

sinun elämässäsi

 

sen suurimman rakkauden haudalla

ei kasva edes jäkälä

 

Menettäessään voi saada ja ihmisestä voi tulla...

 

Kevyt kuin henkäys

 

äly on jättänyt minut

vapauttanut ajattelun kahleista

 

siinä hinta niistä monista

pudotuksista

 

jäljellä henkisyys

niin ainakin on sanottu

 

vielä kun tietäisin mihin sitä

käytetään

 

muuhun kuin leijumaan

tavoittamattomissa

 

Oppia ikä kaikki, henkisyydelläkin on paikkansa ja olenhan palannut jo maan pinnalle. Parasta on, kun aina voi uudelleen nousta leijumaan. Ja mikä kaikkein parasta, voi sanoa pelkäämättä enää hullummaksi tulemista...

 

Hullutellaan

 

opeta minulle kärrynpyörä

ja tehdään yhdessä monta sellaista

 

koskaan ei ole liian myöhäistä

hullutella itseään irti vakavuuden

ja pysähtyneisyyden koukusta

 

jossa riippuminen on kyllä

yksinkertaista mutta puuduttaa pian

lihaksesi ja lopulta et osaa

edes kävellä

 

Ja järjestää sen kunniaksi...

 

Entisten hullujen kokous

 

siinä me istuttiin epävarmoina

toistemme mielialan mutkista

 

me omituiset mutta

ihan tavalliset kai sittenkin

 

ihmeteltiin

miten nuo niin kummalliset

voikin olla niin normaaleja

 

olla niinkuin kaikki

 

siinä me yritettiin tottua 

olemaan sittenkin tavallisia

eikä siihen heti totu eikä

helposti haluakaan

 

Silti sanon käsi sydämellä...

 

Jo vain hulluksi

 

minun epäillään tulleen hulluksi

niin, eivätkä he tiedä, miten

terveellistä se on

 

olenhan jo sanonut ennenkin sen

ja näin se menee

 

kun toiset luulevat, minä tiedän

alan parantua elämään

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 Kirjassa on neljä osaa: osa 1  Sanoin hyvästi - niin sanoi aurinkokin osa 2  Näin kivessä fossiilin, fossiilissa uuden sieluni osa 3 ...